Vallis gratiae eli ylensyöntiä Armonlaaksossa

Harmillisesti jäi kesälomalla mökkeilyt ihan liian vähille, mutta vihdoin viime viikonloppuna löytyi kolo Naantaliin reissaamiselle.

Perjantai oli Naantalipäivä, eli ”noita rappusia mää oon juossut ylösalas” ja ”tässä me tehtiin aina mäkivetoja” ja ”tuossa on jäähalli” esittelykierros parhausihmiselle. Eka kohde oli tietenkin Lappalaisten kalliot.

Ah noita maisemia <3 Ja vanhan kaupungin taloja! Antakaa joku mulle 11 miljoonaa (tai enemmänkin) niin ostan tuolta talon ja muutan sinne. Kotiseutuikävä on melko vahvana taas vaihteeksi… Tuleeko muille tällasia?

Fiilistelyn jälkeen tuli toki nälkä. Vaikka olikin jo ehitty syödä äidin tekemää kanttarellisoossia, perunoita ja sellasta. Mutta hei, kun Luostarin puutarha tuli vastaan, niin pitihän sinne poiketa. Saatiin seuraakin!

Tuo kotiseutuikävä on kyllä kumma. Sitä oli niin iloinen kun lukion jälkeen pääsi pois pikkukaupungin juoruilusta ja tylsyydestä ja pienuudesta, mutta nyt olisi kiva kun ne kaikki sukulaiset olisivat ympärillä ja voisi poiketa yhdellä tädillä kahvilla ja toisen luona hakemassa pullaa ja ties mitä. Olkaa kilttejä ja sanokaa että tämä on ihan normaalia :D Mulla olis nimikkoparturikin ja kaikkee (oon jopa kerran käynyt tuolla :D )

Lauantaina lähdettiin mökille. Syömään. Söin kahtena päivänä varmaan enemmän kuin normaalisti viikon aikana yhteensä, mutta mitä sillä on väliä. Luumumunkit, makkara, pihvit, peruna, vuohenjuustomunakoisohunajajutut, sipsit ja kaikki olivat vaan niin hyviä!

Mikään ei voita lämmintä iltaa mökillä, saunan tuoksua ja ihanaa hiljaisuutta. Paitsi ehkä jos tuohon lisää vielä tyynen kelin ja nätin auringonlaskun.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Huomenna aamucardio ja syksyn eka työpäivä. ARGH.