Viherpeukalointia

Puutarhurointiin voi mun kokemuksen mukaan suhtautua kahdella eri tavalla. Tämä on hienosti havaittavissa mun pihalla. Meidän talon piha on jaettu lohkoihin, jokaisella talon asukkaalla on oma suikale pihasta hoidettavana juuri niinkun tykkää. Puolet pihoista on mietittyjä, kauniita ja siistejä. Sellaisia, joista näkee että niiden luontiin on nähty vaivaa ja hoitamiseen käytetään aikaa. Sitten toinen puolisko on sellaista ”siis voikukka on oikeesti ihan nätti, ja eikö se nyt ole kukka sekin” ja ”hmm, vissiin pitäs ajaa nurmikko, kun se on jo puolisen metriä pitkää”. Yllättäen (ei niinkään) mun pihasuikale kuuluu vahvasti tähän jälkimmäiseen ryhmään. Tai on kuulunut viimeiset kaksi kesää. Nyt mulla on oksasakset, taimiloota ja kukkaistutusalueita jopa kolme. Itte istutin! Mutta ei tällä suorituksella (panostuksella) vielä nousta siihen ryhmään joka saisi hyväksyviä nyökytyksiä että onpas siinä tytöllä hienosti laitettu puutarha. Ehei. Mun metodi on tällainen yhdistelmä kahta toimintatapaa: ”antaa kaikkien kukkien kukkia” ja ”siis eikö tää toimi niin että viskon noita siemeniä vaan multaan, kastelen ja toivon parasta”. Ja kyllä se vähän toimii:

Siinä on muistaakseni ainakin kolmea tai neljää eri sortin kukkaa. Parhausihminen kommentoi että ”tosta pitää kitkee rikkaruohoja”. Jaa niinkun mistä mää tiedän mitkä noista on rikkaruohoja 😀 Antaa kasvaa vaan, en ees tiiä miltä se lopputulos näyttää. Elämme jännityksen aikoja täällä siis!

Taimitarhassa menee jo ihan hyvin. Tai melkein. Puolet jutuista mitä esikasvatin ohjeiden mukaan sisällä kuolivat ulos siirrettäessä, ja siirryin metodiin ”heitän nää siemenet tonne ja katotaan mitä tulee”.

Toi mikä tuossa kasvaa, on joko jotain vesikrassia tai sitten persiljaa. Lisäksi tuonne on nyt nakattu papuja, retiisiä, porkkanaa, avomaankurkkua ja basilikaa. Saa nähdä miten käy :D

Oonko ainoa, jonka mielestä on sen Kanerva+Tuksu-jutun jälkeen aina vähän pervoa kun puhuu puutarhanhoidosta? Nimim. Epätietoinen Tampereelta.