Wappuretrospektiivi

Ohhoh, blogitauko spontaanisti. Tai mikä mikään tauko, en ole vaan saanut puristettua fiksua tekstiä. Ja tän päivän treenien jälkeen tuntuu että mun vasen varvas on fiksuin osio munssa. Selitän, välissä saatte kattella wappukuvia.

Oli aika hiljaista wappuaattona salilla, uskoisitteko? Mentiin ihanan Mollan kanssa aloittamaan wappu edes jotenkin terveellisesti ja tehtiin onnistuneesti supertehokas treeni kahvakuulatunnilla. Molla ei mun salilla yleensä käy, vaan saman ketjun toisessa paikassa. Hän kuitenkin ymmärsi ohjaajan tullessa saliin, että miksi minä käyn nimenomaan lauantaisin kahvakuulassa, ja miksi minä haluan juuri eturiviin. Uiui, sillä ohjaajapojalla oli kasvanut ihana parransänkikin sitten viime näkemän…

Rääkin jälkeen raahauduin Kätsylle nauttimaan päiväsaunasta, juoruilusta ja tietenkin skumpasta. Sekä ehkä vähän saunakaljasta ja viinistä, kun edelliset loppuivat. Matkalla baariin tein pienen harhaliikkeen Koskipuistossa ja kävin noukkimassa kaverin mukaan seurueeseen. Yllättäen tässä kohtaa osa baariseurueesta meni hukkaan, onneksi sentään kokonaan en eksynyt kaikista. Koskipuisto on kyllä paha. Sinne vaan hukkaa wappuna kaikki ihmiset.

Joten olikin melko ylläri seuraavana päivänä, kun löysin melko vaivattomasti oman picnic seurueeni Teekkarikastetta ihailemasta.

Vaikka aurinko paistoikin, rae- ja räntäkuuro vauhditti omaa suunnistamistamme kohti wapun lähes parasta perinnettä, wappulounasta. Huonoja juttuja, juopotteluun moraalittomasti houkuttelua, hyvää ruokaa ja parasta seuraa noin 20 ihmisen voimin. Edellinen ilta ja ruokaa pullollaan oleva maha aiheuttivat kyllä kotisohvalla sellaisen gravitaatiokentän, että missasin kivan pojan kutsun mennä sen luo katsomaan krapulaleffaa. Iso miinus. (Jälkikäteen selvisi että vaikka olisin vastannut sen viestiin, niin se olis kyllä myös ollut unessa sohvalla, että ehkä menetys ei ollut niin suuri).