Whiner’s block

Mulla on kohta ehkä identiteettikriisi. Vedin kaikki nettideitti-ilmot pois ja nostin katiskat ja verkot vesistä. Vein metsästysansat puuliiteriin ja jousipyssyn vintille. Mistä mä nyt whineän kun en enää tapaa nettideittiääliöitä?

Vaikka tässä varsinaisesti ei mitään seurustellakaan eikä sellaista (hyvänen aika, ei nyt vielä voi tietää sen pidemmälle, kun ehkä että koska on seuraavat treffit), niin jotenkin tuntuu vähän epäkohteliaalta kalastella vieraissa vesissä samaan aikaan. Mutta mistä mä nyt whineän? 

Mitä pitää tehdä, jos se määkuolenyksin onkin jo yllättävän iso osa omaa identiteettiä ja siitä joutuu vähän päästämään irti? Pitääkö mun alkaa valittaa nyt jostain uudesta asiasta? Toisaalta, nyt on kevät. Potentiaalisia valituskohteita on tarjolla yllinkyllin: katupöly, lumiset koirankakkakasat ja hiekoitussepeli. Pick one and I complain. Sitä ennen voitte kuunnella vähän kivaa musiikkia hyvältä bändiltä.