Syksy, haikean kauhean kaunis

Ikäväähän se on kun kesä ja lämpö jää taakse, mutta mikään muu kuin puhkeava kevät ja saapuva syksy ei saa niin suuria tunteita esille!

Juuri tähän aikaan on joka päivä eri näköiset puut, ruska leviää ja varsinkin vaahterat on päivä päivältä upeampia. Kunnes tietysti sitten lopuksi pelkkiä ruskeita rankoja, mutta se aika ei oo vielä. Nyt pitää kulkea nenä pystyssä ja katsella latvuksia, ihailla värejä ja sitten vaikka ihan vaan pilviäkin. Tummat harmaansiniset matalat pilvet on ihan yhtä kauniit kuin valkeat hattarat siellä korkealla.

Suot ja suokasvit tekee upean ruskan, olen pitkään haaveillut että jos osaisi tehdä semmoisista väreistä lämpimän villapaidan.

Ja ihanan haikeata on seurata muuttolintuja. Hanhia, kurkia, joutsenia. 

Tekeekö se ihmisen syntymävuodenaika oikeasti sen, että siitä tykkää eniten milloin on maailmaan saapunut?

Itse olen syksyn lapsi ja sen kyllä voisin kohdaltani allekirjoittaa. Tykkään kovasti kyllä myös keväästä, silloinkin näkymät muuttuu joka päivä.