Saukko

 

Koiravauva vie yllättävän paljon aikaa. Varsinkin meidän täystuho.

Luonnekuvan muodostamiseksi:

1) Matkusti kolmen tunnin kotimatkan kasvattajalta meille mun niskassa. Siis roikkui siellä kuin niskatyyny ja nukkui – mikään muu ei kelvannut. Ei onneksi oksentanut, ulvonut tms. ja kun pidettiin pieni tauko, teki pissat ulos.

2) Tuli kotiin, nuuski kämpän ympäri, alkoi leikkiä, söi ruokaa, teki isomman hädän kylppärin lattialle ja nukkui omassa sängyssään meidän sängyn vieressä koko yön noin kolmella pienellä väliheräämisellä – nukahti heti uudelleen kun laitoin käden viereen.

3) Nukkuu 70% ajasta päivällä, mutta kun on hereillä, puree IHAN KOKO AJAN IHAN 

KAIKKEA minkä saa kiinni. Repii kovaa, ei päästä irti, ja jos jotain yrittää kieltää, menee uudestaan kimppuun kovalla vauhdilla todella uppiniskaisesti. Esim. naapurin pihalle on päästävä vaikka miten yritettäisiin kantaa poispäin. Villapaitaa ei pueta päälle ennen kuin se on revitty suikaleiksi.

4) Oppi heti tulemaan kutsusta luokse ja osaa kävellä aika kivasti hihnassa. On maailman ihanin pötkylä, saukko, kun sille päälle sattuu.

Olen niin rakastunut tähän veijariin, että kun käväisin illastamassa ylioppilaskunnan vuosijuhlilla lauantaina, en malttanut keskittyä juhlimiseen lainkaan vaan kyttäsin vain kelloa ja ajoin kaasu pohjassa kotiin klo 22:30. En malttaisi millään myöskään lähteä jumppaan tai salille tai lenkille kun mies tulee töistä – on niin paljon mukavampaa kölliä hauvan kanssa kotosalla. Mutta tänään on ehkä pakko, voi olla että alkaa vanne kiristää muuten liiaksi pään ympärillä kun päivittäinen liikunta-annos on kaksi lenkkiä talon ympäri ja haahuilua pihalla hajujälkien perässä. 

 

-Eva