Back to blogging

Pidettyäni muutaman vuoden hiljaiseloa blogirintamalla koin, että aika on kypsä oman nettipäiväkirjan uudelleen aktivoimiselle. Kun edellisen kerran bloggasin, oli maailma sillä rintamalla erilainen: vain ne, joilla oikeasti oli jotain erikoista annettavaa ja sanottavaa, kirjoittivat blogeja. Itse asuin tuolloin ulkomailla ja käytin blogia sekä kuulumisteni että kulttuurierojen päivittelyyn (huom. sanan ”päivitellä” ihana kaksoismerkitys :)), ja tämä tuntui olevan hyvin yleinen syy blogin perustamiseen. Sen jälkeen kirjoittelu on räjähtänyt käsiin ja bloggaamisesta on tullut tavallinen harrastus, tai sitten meistä ihmisistä vaan kaikista niin erikoisia että meidän tulee jakaa elämämme muiden kanssa koska kaikkia kiinnostaa. Mutta tämähän toden totta on mukava harrastus, ja viehättävällä tavalla myös ylläpitää tekstitaitoa vapaan kirjoittamisen puolella kouluaikojen jäätyä taakse. 

Koska yleinen erikoisuuden tavoittelu, hipsteriys ja blogi- /someminän virittäminen viimeisen päälle verkkouskottavaan kuosiin on pop, haluan omassa blogissani esittää raadollisen todenmukaisen kuvan tavallisen (lähes) kolmekymppisen naisen elämästä. Vastalauseena maailmalle, missä kaikki kadehtivat toisiaan ja yrittävät kilpaa olla toisiaan parempia. Minua ei kannata kadehtia, enkä todellakaan jaksa yrittää olla ketään muuta kuin itseäni parempi 🙂

Tiivis yhteenveto siitä, mistä elämäni koostuu:

• Tavallinen toimistotyöläisen arki – aamulla töihin ja illalla kotiin ja mitä tänään syödään ai ei mitään no voi hitsi pitääkö taas mennä kauppaan ai tuli yt-neuvottelut no voi voi.
• Treenaaminen ja ruokavalio: yritän pitää itseni kunnossa, joten jumppaan ja hikoilen salilla ja juoksen ja sitten sorrun mäkkiruokaan ja kaikki menee hukkaan tai ainakin siltä se hetkittäin tuntuu kun muuten yrittää popsia vaan luomuporkkanoita ja bikinifitness jää ikuisesti haaveeksi.
• Koiranpennun kasvattaminen järkeväksi ja täyspäiseksi elukaksi: pentu tulee viikon 41 lopulla ja siitä se riemu sitten ratkeaa ja joka paikassa on pissaa ja ei se tottele kuitenkaan ja saako se nyt nukkua sängyssä vai ei mutta onhan sitä ihan pakko rakastaa ihan hulluna kuitenkin.
• Kodin ylläpito ja sisustus, rajoittuneena tosin sillä tavalla että olen niin pihi etten raaski ostaa mitään mikä ei ole ihan just ja ikuisesti ihanaa ja lisäksi järkevää ja käytänöllistä ja tarpeellista. Lakanan saatan joskus hankkia, kunhan joku vanha kuluu ensin puhki. Uutta pyykkitelinettä kun pyysin risan tilalle niin sain vastaukseksi ”pitää tehdä varaus taseeseen”.
• Satunnaiset kulttuuririennot pikkukaupungissa – kerran pari vuodessa teatteri ja balettia sekä ehkä joskus elokuva jos tähän teatteriin tulee sellainen mikä on pakko nähdä kankaalta. Lasketaanhan jääkiekko kulttuuririennoksi? Sitä tulee seurattua livenä kohtalaisen usein ja innokkaasti. Ja Sel8nne on jo nähty, tietenkin. #Hockeywife
• Itsensä hemmottelu valituilla materiaalisilla hyödykkeillä: mitään ei oikeastaan saa ostaa koska ei pidä kuluttaa turhaan ja kaapit on jo täynnä vanhaa romua ja en mä mitään oikeasti tarvitsekaan, paitsi uuden (käytetyn) pyörän, pari kevytuntuvatakkia, antiikkikannun, samettiset korkokengät… puhumattakaan siitä, mitä kaikkea koira tarvitsee! Ja urheiluvaatteita ei lasketa, eihän?
• Niin niin ja siis onhan meikäläisellä myös ihana mies, mutta siitä ei tarvitse kirjoitella sen enempää ettei kukaan tule varastamaan sitä.
• Ja ai niin, sokerina pohjalla on stressi siitä että gradu ei valmistu itsekseen. Harkitsen vakavasti tieteen etiikan hylkäämistä ja vieraskynän palkkaamista.

Tervetuloa nautiskelemaan ja toivottavasti naureskelemaankin elämälleni ja touhuilleni. Toivottavasti itseänikin joskus naurattaa.

-Eva