Livet är härligt

Samalla tapaa kuin lähes jokainen uusi äiti sanoo jossain vaiheessa ”miksi kukaan ei kertonut miten rankkaa elämä pikkulapsen kanssa on?” niin pitää itsekin sanoa että miksei kukaan varoittanut miten hermojakiristävää pienen koiranpennun kasvattaminen on?! Eihän tuossa mitään silloin kun se nukkuu, mutta kun se on niiiiin PÄNKKI sitten hereilläoloaikansa! Mutta myös niin ihana että kun lähtee töihin tai muuten pois kotoa ja ressukka jää yksin kotiin niin se tuntuu ihan hirveän kamalalta ja koko ajan miettiin miten se siellä pärjää. No sehän nukkuu. Ei sitä kiinnosta ollaanko me kotona vai ei.

WP_20131018_045.jpg

Mmm, niin just, olen maailman kaunein pieni poika etkä voi vastustaa minua vaikka oonkin ihan riiviö!

  

Tällä viikolla kakara on rikkonut hienon leikkimökin jonka sille rakensin, käynyt ekaa kertaa pesulla ja saanut manikyyrin. Itsellänihän ei ole minkään valtakunnan kokemusta koiran kynsien leikkaamisesta, eikä varsinkaan sellaisen koiran, joka ei pysy sekuntiakaan paikallaan. En todellakaan halunnut nirhaista kynsikanavaa, joten kun leikkaaminen ei onnistunut kahden hengen voiminkaan, odotin että pienokainen nukahti syliin ja leikkasin kaikki kynnet ihan tosi hienosti ilman mitään ongelmaa. Meidän koira on spoiled: sen purulelu on Lacosten nahkatennari ja kynnet leikataan nukutuksessa.

WP_20131018_029.jpg

Leikkimökki saa kyytiä.

PA130034.JPG

Isi se on sun ihan oma syy että mä syön tätä kenkää – sä annoit sen mulle!

Viimeisen viikon aikana olen sekä uudistanut saliohjelmani totaalisesti (siitä oma postauksensa) sekä kokkaillut hassuja ruokia. Ostin mm. elämäni ensimmäisen riisikakkupaketin! Kun löytyi luomu-täysjyväversio 😀 Lisäksi halusin niiden päälle pähkinävoita, mutta joku perus Nutella ei käy, ihan liikaa ihme aineksia ja kaakaotakin! Whaat. Joten ostin senkin luomuna, Urtekramin maapähkinävoissa kun ei ollut muuta kuin pähkinää (ja vissiin suolaa). Kombo on todella herkku! Nappasin töihin aamupäivän välipalaksi mukaan kakun pähkinävoilla ja muutaman taatelin, kun tiesin että lounas tulee olemaan myöhäinen. Kokkasin iltana eräänä akkojen fitness-lehden (Muscle&Fitness Hers) ohjeilla sekä kurpitsalettuja että banaani-mustikka-kaurapaistosta. Paistosta olen tehnyt aiemminkin, se on tosi hyvää esim. aamu- tai välipalaksi, mutta kurpitsaletut oli uusi tuttavuus. Itse tykkäsin, mies ei innostunut. Ohjeet molempiin löytyy kirjoituksen lopusta. Lisäksi tulin tehneeksi pariakin eri keittoa, mitä harvemmin teen, yksi niistä ikisuosikkini, thaimaalainen khao soi  <3 Siihenkin resepti alla.  

Villen_kamerasta 046.JPG

Khao Soi eli tulinen kana-kookos-nuudelikeitto, noms!

Tänään tein salitreenin jälkeen nopsasti ennen kiekkomatsiin lähtöä paistettua siikaa, perunamuussia sekä ns. ”tuorerosollia”. En ole ihminen, joka fiilistelee joulua kolme kuukautta etuajassa (vaikka rakastankin joululauluja ja jouluruokia ja ihanaa lötkä tunnelmaa ja sitrushedelmien tuoksua ja joululahjojen ostamista – ostinkin muuten jo ensimmäisen lahjan, äidilleni…), joten en siksi tehnyt rosollia, vaan koska jääkapissa oli punajuurta, yksi porkkana joka halusi tulla käytetyksi ja satuin ostamaan raejuustoa. Ja kaverikin toi juuri pussillisen pinjansiemeniä tuliaisina Venäjältä, missä ne on sellaisissa hinnoissa että kehtaa jopa ostaakin. Sieltä oli itsekin edellinen satsi raahattu 🙂 Rosollinkin ohje alla, sopii erittäin hyvin vaikkapa joulupöytään perinteisen ällö-rosollin korvikkeeksi. Inhoan perusrosollia. Yäk. Mutta tästä kun jättää raejuuston pois, niin ta-daa, meillä on joulupöydän perinteinen vegaani-raakaruokaversio 😉

Aamujeni ilo ja päivän virkistys on JUMALAINEN vihersmoothie, johon ohjeen kirjoitinkin jo ”Viikkokatsaus” postaukseeni. Tässä kuva kyseisestä herkusta! Suosittelen todella lämpimästi jokapäiväiseksi lisukkeeksi ruokavalioon. Tämän kun vetää aamulla huiviin, ei tarvitse potea hirveesti syyllisyyttä vaikka loppupäivänä ei saisikaan lautaselleen valtavan paljon kasviksia.

WP_000612.jpg

Le Glowing Green Smoothie, ilman leväjauheita.

Sain postissa kirjeen, siis ihan käsin kirjoitetun kuoren ilmeisesti joltain yksityishenkilöltä. Se oli suuri ihmetyksen aihe. Tunnistin kuoren käsialan äitini siskon kirjoituksesi, ja kun avasin kuoren, sieltä löytyi kaunis kortti ”Valmistuneelle”. Repesin nauruun: ilmeisesti tämä oli vink-vink että olisi aika avata gradutiedosto ja alkaa hommiin… Kortti oli toki tarkoitettu onnittelemaan kandiksi valmistumisesta, jonka sentään sain hoidettua kunnialla kuuden vuoden ja lähes 300 opintopisteen opiskelujen jälkeen. Kuka joutaa opiskelemaan kun pitää elää, kysynpä vaan!

Lupasin jossain kirjoituksessa postata blogien klassikoita, dagens outfit -kuvia. No tässä on nyt pari. Nämä ovat precis sitä tyyliä, jota lupailinkin, ja mitä edustan normaalisti aamulla työmatkalla ja työpäivän jälkeen loppupäivän kotona. Joskus jopa töihin lipsahtaa päälle huppari ja rintsikoiden tilalle urheilutoppi kun en jaksa vaihdella vaatteita 😉 Ei kukaan huomaa. Myös kuvissa näkyvä meikki-look on tän syksyn suosikkini: ei meikkiä… Tukkakin taitaa olla sopivasti likainen autenttisen EvanElämä -käsityksen muodostamiseksi.

Villen_kamerasta 033.JPG

Tässä iltalook, lenkkiin varautuneena blogin ääressä. Koira auttaa tekstin tuottamisessa hampaillaan. Vihreä toppi: H&M. Juoksuhousut: Nike. Huppari: Cubus (-30%!). Läppäri: Asus. Koira: Mahdoton. Sohva: Second hand, kestää hyvin kuopimista.

Tässä toinen päivän asu. Jos saan käsiini jotain päähän sopivaa, yleensä lykkään sen päähän. Milloin ämpäri, milloin lintuhäkki, milloin koiran leikkimökin purku-urakasta jäljelle jäänyt osa. Halloween-juhlissa kuulemma palkittaisiin illan karmivin asu, mielestäni tässä on aitoa potentiaalia.

WP_20131025_006.jpg

Untuvatakki:Cubus (-30%!). Tuulihousut: Ei mitään hajua, vanhat ja hiostavat. Villasukat: Mummon kutomat, koiran lempiruokaa. Hattu: Royal Canin ruokapaketin postituslaatikko, itse tuunattu. Tennispallo: Jalin. Eteisen pöytä: dyykattu. Koira: pitää mua idioottina.

Reseptit:

Kaura-banaani-mustikkapaistos: 5dl murskattuja kaurahiutaleita, 1tl leivinjauhetta, reilu desi rouhittuja saksanpähkinöitä ja/tai manteleita (kuorellisia), 1,5tl kanelia, 0,5tl suolaa –> sekoita kulhossa keskenään, pähkinöistä reilu puolet.0,5dl hunajaa, 5dl soijamaitoa, 2 kananmunaa, 0,5dl sulatettua rasvaa –> tee näistä munamaito. Pilko voidellun uunivuoan (n. 20x20cm) pohjalle 2 banaania viipaleiksi, perään reilu puolet marjoista (itse käytän yhteensä 5dl mustikkaa ja vadelmaa koko satsiin) ja ripottele päälle kauraseos. Kaada päälle tasaisesti munamaito, varmista että kaikki kuivat aineet peittyy. Kaada päälle loput marjat ja pähkinät. Paista 35-40min 190 asteessa. Nauti luonnonjugurtin kera.

Kurpitsaletut: (Tulee törkeen iso satsi, mutta taikinan voi säilyttää jääkaapissa ja paistella sieltä vähän kerrallaan parin-kolmen päivän ajan.) 1tlk kurpitsasosetta; meidän kaupasta löytyi jenkkiherkkujen osastolta puolen tunnin etsintöjen jälkeen, 4 kananmunaa, 3rkl jotain siemen/pähkinävoita, vajaa 1tl kanelia –> sekoita tasaiseksi taikinaksi. Paista lettuja öljyssä pannulla, n. 0,5dl taikinaa / lettu, kolmisen minuttia ekalta puolelta jotta hyytyy. Lisää rusinoita lettuun, ja paista sitten toiselta puolelta reilu puoli minuuttia. Omat meni rikki, mutta ei se makuun vaikuta 🙂 Nauti lisukkeena hunajalla makeutettua luonnonjugurttia, tai valele hunaja ja jugurtti erikseen letuille.

Khao Soi: Öljyä, 1rkl murskattua valkosipulia, 2rkl red curry paste, 350g kanan filettä suikaleiksi leikattuna (älä käytä valmiita suikaleita, ne on gross. Toimii muuten myös tosi hyvin tofulla kun sitä paistaa.) –> sekoita syvähkössä kasarissa lämpenevään öljyyn valkosipuli (ei kuumaan öljyyn, palaa kitkeräksi!) ja punainen currytahna. Kun ne ovat sekaisin, lisää joukkoon kana tai tofu. Sekoita hyvin ja paista muutama minuutti että saat lihaan väriä pintaan. Lisää 1tlk kookosmaitoa, 3-4dl kanalientä, 2tl soijakastiketta, 2tl kurkumaa tai curryjauhetta, 1tl sokeria, 1tl suolaa ja sekoita hyvin. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin kymmenen minuuttia kunnes kana on kypsää. Keitä täysjyvä- tai munanuudeleita. Uppopaista pieni osa keitetyistä nuudeleista öljyssä rapeiksi. Lappaa keitetyt perusnuudelit lautaselle ja keitto päälle, purista puolikkaan limen mehu  joukkoon, koristele raa’alla shalottisipulisilpulla, tuoreella korianterilla ja rapeilla upponuudeleilla. Ahhhh! Enjoy.

Tuorerosolli: 1 iso raaka punajuuri raasteena (vinkki: raastan kulhoon tiskialtaassa kumihanskat kädessä, vähemmän sotkua), 1 raaka porkkana raasteena, 1 omena (mielellään ei liian raaka ;D) raasteena, 1prk kiinteää, esim. rasvatonta raejuustoa, pinjansiemeniä ja rouhittuja saksanpähkinöitä paahdettuna, vähän purjoa jos huvittaa. Itseä ei aina huvita. Sekoita kaikki aineet ja syö pois!

 

Jotta viimeinen vaikutelma verkkokalvoilla olisi tästä postauksesta vähän vähemmän karmaiseva, tässä vielä varsinainen vaahtokarkkikuva Saukosta. On hän NIIIIIIIN kaunis! Rakas poika <3 <3 <3

WP_20131025_003.jpg 

 

Hyvää lauantai-aamuyötä, 

Eva

 

Muoti Liikunta Opiskelu Päivän tyyli

Saukko

WP_000841.jpg

 

Koiravauva vie yllättävän paljon aikaa. Varsinkin meidän täystuho.

Luonnekuvan muodostamiseksi:

1) Matkusti kolmen tunnin kotimatkan kasvattajalta meille mun niskassa. Siis roikkui siellä kuin niskatyyny ja nukkui – mikään muu ei kelvannut. Ei onneksi oksentanut, ulvonut tms. ja kun pidettiin pieni tauko, teki pissat ulos.

2) Tuli kotiin, nuuski kämpän ympäri, alkoi leikkiä, söi ruokaa, teki isomman hädän kylppärin lattialle ja nukkui omassa sängyssään meidän sängyn vieressä koko yön noin kolmella pienellä väliheräämisellä – nukahti heti uudelleen kun laitoin käden viereen.

3) Nukkuu 70% ajasta päivällä, mutta kun on hereillä, puree IHAN KOKO AJAN IHAN 

KAIKKEA minkä saa kiinni. Repii kovaa, ei päästä irti, ja jos jotain yrittää kieltää, menee uudestaan kimppuun kovalla vauhdilla todella uppiniskaisesti. Esim. naapurin pihalle on päästävä vaikka miten yritettäisiin kantaa poispäin. Villapaitaa ei pueta päälle ennen kuin se on revitty suikaleiksi.

4) Oppi heti tulemaan kutsusta luokse ja osaa kävellä aika kivasti hihnassa. On maailman ihanin pötkylä, saukko, kun sille päälle sattuu.

WP_000864.jpg

Olen niin rakastunut tähän veijariin, että kun käväisin illastamassa ylioppilaskunnan vuosijuhlilla lauantaina, en malttanut keskittyä juhlimiseen lainkaan vaan kyttäsin vain kelloa ja ajoin kaasu pohjassa kotiin klo 22:30. En malttaisi millään myöskään lähteä jumppaan tai salille tai lenkille kun mies tulee töistä – on niin paljon mukavampaa kölliä hauvan kanssa kotosalla. Mutta tänään on ehkä pakko, voi olla että alkaa vanne kiristää muuten liiaksi pään ympärillä kun päivittäinen liikunta-annos on kaksi lenkkiä talon ympäri ja haahuilua pihalla hajujälkien perässä. 

 

-Eva

 

Suhteet Oma elämä