Work bitch

Long time no write! On pitänyt sen verran kiirettä viime viikkoina ettei ole ollut aikaa tai energiaa keskittyä blogin päivittämiseen, mutta tässä ollaan ja tulossa varsinainen sekapostaus kaikesta mahdollisesta mitä viime viikot ovat sisällään pitäneet 🙂

Aloitetaan työkuulumisilla: on kivaa kun saa pieniä kiitoksia ja onnistumisia duunissa. Kuvassa olevan suklaarasian sain yhdeltä työntekijältämme kiitokseksi hyvästä palvelusta – Rocky Mountain Chocolate Factoryn konvehteja USA:sta. Nam! Olivat aika pommeja, piti syödä puolikas kerrallaan ja vain ne parhaan näköiset, muut jaoin ihan suosiolla heti työkavereille ettei tarvitse morkkistella vedettyyään koko rasian yksin… Mutta ele oli tosi kaunis ja tykkään saada tämän kaltaista kiitosta hyvästä duunista. Samoin pikkujouluissa pomon kertomat kiitokset lämmittivät mukavasti – olen sitä mieltä että ”snap cup” -meninikiä tarvitaan työpaikoille enemmän: kehukaa toisianne ja tsempatkaa ja kiittäkää, jaksaa paremmin arjessa tehdä 😉

Toinen super-herkku oli kaverini synttärikahveilleen leipoma kakku. Siinä oli täytteenä (ja päällä) mustaherkukkaa, joka oli niin ihanan raikkaan kirpeää että kakku ei ollut lainkaan äklön makeaa vaan ihan jumalaisen hyvää. 

Ystäväni on leipurimestari – oli sitten juhlat kenen tahansa ja missä tahansa niin tämä leidi tuo aina jotain taivaallista makeaa tullessaan. Itse olen surkea sokerileipuri. Ensinnäkään en ole kovin perso makeille leivonnaisille, joten ei tule harjoiteltua niiden tekemistäkään. Ja sitten kun teen ja yritän saada aikaan jotain hienoa, menee viimeistään koristeluvaiheessa täysin pipariksi ja naurattaa itseäänkin kun lopputulos on karmaisevan näköinen. Suolaiset herkut taittuvat paremmin, ja sainkin vastikään leipoa pari piirakkaa mieheni kaverin synttärikaffeille 🙂 Viihdyn keittiössä, mutta tulosten syöminen on ongelma koska yritän kytätä mitä suuhuni laitan, joten muille leipominen on kivaa.

Koiran kanssa arki alkaa sujua, tosin kotitöissä poika auttelee vähän liiankin innokkaasti. Kostoksi pyykkien syömisestä telkesin hänet häkkiin. Nauratti toisen ressukan surkeus niin paljon että oli pakko ottaa kuva! Sopisi Animalian tai Oikeutta Eläimille -järjestön kampanjakuvaksi eläinten häkkioloja vastaan: You wouldn’t put a dachshund in a cage? 

Kävin työmatkalla parin päivän seminaarissa pääkaupungissa. Iltaohjelmaan kuului muun muassa hohtokeilaamista Kampissa, ja olipas kertakaikkisen hauskaa! En vaan osannut sitäkään lajia pätkääkään, mutta käden sain kipeäksi.

Olin uusien farkkujen tarpeessa ja kipaisin tehokkaasti vaateliikkeeseen n. 15min ennen keilailun alkua. Löysin kivat pöksyt, otin sovariin kaksi eri kokoa, sovitin 38:a ja totesin hyväksi. Kello käy ja pitää juosta keilahallille, joten röyhkeästi jätin pienemmät housut koppiin enkä palauttanut niitä paikoilleen, ja juoksin kassan kautta ulos. Keilailun jälkeen ennen illallista menin vessaan vaihtamaan uudet farkut jalkaani, revin 10cm pitkät pesulaput huolellisesti irti, ja aloin kiskoa housuja jalkaani – ihmetelläkseni vyötäröllä että miten nämä on näin sa*tanan kireät! Otin sen pienemmän koon kopista. Tietenkin. Onneksi ei olleet kalliit ja mahtuivat kiinni, mutta kyllä se oma koko tuntui vähän kivemmalta päällä. *sigh* Hyvä tekosyy treenata vähän enemmän ;)

 

 

 

 

-Eva