Ladataan...
Eva Lindman

 

Kuvia viikonlopun Kustavin reissulta.

Viikonloppuna kokeilin ensinmäistä kertaa ikinä trädikiipeilyä. Trädikiipeily tulee sanasta Traditional climbing (trad climbing) joka tarkoittaa sitä että kiipeilijä ei jätä jälkeäkään luontoon vaan kiinnittää itse ylös kiivetessään varmistuslaitteet kallion seinämään. Kalliossa ei siis ole valmiiksi porattuja pultteja niinkuin sportti kiipeilyssä on. Koska varmistukset/jatkot kiinnitetään itse kallioon on trädikiipeily useinmiten kiipeilyä korkeaa halkeamaa pitkin ilman selkeitä otteita. Halkeama kiipeilyä ei paljon muissa kiipeilyn lajeissa tule tehtyä joten tämäkin oli minulle aivan uutta. Halkeamaa kiipeilyssä on aivan oma tekniikkansa ja tätä pääsin harjoittelemaan viikonlopun aikana. Mitä itselle jäi halkeama kiipeilystä mieleen on että kiipeily tapahtuu aika pitkälti käsi, käsi, jalka, jalka periaatteella. Kun taas sport kiipeilyssä oman betan, eli tyylin keksiminen on lähes tärkein osa kiipeilyä. Halkeama kiipeilyssä kämmenselät ja rystyset suojataan teipillä tai hanskoilla ja kädet asetetaan kolmion muotoiseen otteeseen niin syvällä halkeamaan että käsillä saa luotua pitävän otteen. Olkapäille optimaalisin ote on peukalot ylöspäin ja jos halkeama on kovin leveä ja käsi pieni, voi käden laittaa myös poikittain peukalo alaspäin nyrkkiin, jolloin kädestä saa hieman leveämmän. Jalkojen asento on myös tärkeä. Halkeamaan ei kuulu astua suoraan vaan isovarvas ylöspäin hieman vinottain pitäen paine päkiällä. Kantapää tulee alaspäin ja polvi lähtee sivulta taittamaan painetta keskelle. Halkeama kiipeilyyn suosittelen hieman paksu pohjoisimpia kiipeily kenkiä. Itse en tajunnut tätä kun pakkasin, joten kiipesin kengissä jotka on aika ohuet ja herkät koska ne on tarkoitettu sportti kiipeilyyn ja boulderointiin. Tämä pieni varuste moka osoittautui aika kivuliaaksi.

Oli ihan super hauskaa oppia uusia juttuja kiipeilyn parissa ja tuntea itsensä taas kerran aloittelijaksi. Olen ihan super kiitollinen ystävilleni ketkä opettivat minua ja lainasivat trädi kamojaan. Lauantaina kiipesimme koko päivän ja yövyimme porukalla Kustavin leirintäalueella. Sunnuntaille Kustaviin oli luvattu sadetta joten ajoimme Saloon toiselle kalliolle jossa ehdimme kiivetä vaan puolitoista reittiä ennen kunnon kaatosadetta. Sateesta huolimatta oli ihan super hauska reissu ja aijon ehdottomasti kiivetä trädiä vielä uudestaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

 

 

Ladataan...
Eva Lindman

 

Kuvia Etelä-Afrikan majoituksestani.

 

Moikka! Tuli taas fiilis kirjoittaa blogia ja moni tuttu on kysellyt heinäkuun Etelä-Afrikan kiipeilyreissustani, joten ajattelin kirjoittaa muutaman postauksen siitä. Vietin siis heinäkuun Etelä-Afrikassa boulderoiden. Boulderointia olen harrastanut jo melko pitkään, mutta tämä oli ensimmäinen kiipeilyreissuni ulkomaille, yksin ja vieläpä yhteen maailman kuuluisimpaan boulderointi kohteeseen. Odotukset olivat siis melko korkealla. 

Lennot Etelä-Afrikan Kapkaupunkiin hankin melko viimetippaan, mikä on tyypillistä meikäläiselle (super huonolle suunnittelijalle). Vaikka Helsingistä Kapkaupunkiin on matkaa sain Lufthansan lennot melko edullisesti yhdellä vaihdolla. Ainoa ongelma näissä lennoissa oli että lentokentällä minulle ilmoitettiin että boulderpädi (patja jonka päälle pudotaan kun boulderoidaan) maksaisi minulle 250 euroa suuntaan. Tähän olin osannut varautua koska vastaavia tarinoita kuulee kiipeily piireissä aika paljon ja siskoni saikin hakea hylätyn patjani kentältä. Onneksi sain lainaa tutulta patjan kohteessa niin tästä ei tullut mitään ongelmaa. 

Kun saavuin Kapkaupunkiin minua odotti vuokra auto kentällä. Auton noudon jälkeen alkoi varmaan kuumottavin osuus matkastani, nimittäin yksin suunnistaminen ilman navigaattoria tai toimivaa puhelinta. Jep, puhelin on täysin hyödytön kapistus Kapkaupungin ulkopuolella. Kaatosade, vasemmanpuoleinen liikenne ja paikallisten ajotavat eivät yhtään helpottaneet ajoa, mutta selvisin kohteeseen juuri ennen pilkkopimeää ja yhtenä palana. Matka kohteeseen oli vajaa neljä tuntia. 

Vähän majoituksesta, asuin vajaan kuukauden The Henhouse nimisessä majatalossa Rocklands nimisellä kiipeilyalueella. Rocklandsiksi kutsutaan Cederberg alueen kiipeilymekkaa. Majoituksemme lähin kaupunki oli nimeltään Clanwilliam ja lähes kaikki alueen turismi liittyy kiipeilyyn. Tämän postauksen eka kuva on huoneestani ja loput talon ulkopuolelta ja majatalon kahvilasta. Majatalo oli super idyllinen ja kaikki asukkaat olivat super mukavia. Koska Etelä-Afrikassa oli talvisesonki talossa oli melko kylmä iltaisin ja öisin, joten minusta tuli reissun aikana melkoinen kerrospukeutumisen mestari. Majatalon henkilökunta ja koira asukkaat tuli myös tutuksi ja alueella tuli nopeasti kotoisa fiilis. Tämä oli ensimmäinen reissuni millä en reissannut ympäriinsä, vaan pysyin yhdessä paikassa. Kiipeilyreissulle täysin toimiva konsepti. Ensi postauksessa avaan enemmän reissun boulderointi kokemuksiani. Jos jostain aiheesta tuli mieleen kysymyksiä, laittakaa niitä rohkeasti inboxiin!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 

 

 

 

Ladataan...
Eva Lindman

 

Happy International Day of Forests!

 

Tänään vietetään kansainvälistä metsän päivää. Metsät on aina kuulunu mun lempi paikkoihin ja vaikka asun tällä hetkellä kaupungin vilskeen keskellä, on metsään karattava niin usein kuin mahdollista. Lapsena suurin osa leikeistä tapahtui meidän lähimetsissä ja paras fiilis koskaan oli jos metsään eksyi.  Suomen metsät ovat mielestäni erityisen upeita. Metsissä on niin paljon elämää ja ravintoa. Upeita järviä, jokia ja kallioita. Se mistä ehkä kaikista eniten nautin metsissä on kaikki äänet mitä metsässä ja luonnossa kuulee, mutta samalla se hiljaisuus näiden kaikkien äänien välillä. Ihanaa metsän päivää kaikille!

 

Ladataan...
Eva Lindman

 

Collage paita - Adidas

 

Muutaman kuva mitkä siskoni Greta nappasi sunnuntaina. Sunnuntaina oli niin makee keli että päätettiin Gretan kanssa suunnata matinkylän rantaan kävelylle ja lounaalle Nokkalan majakkaan. Pari muutakin oli päättänyt lähteä ulkoilemaan ja lounaalle joten, Nokkalan majakalla oli aika kova tungos, jopa hieman afterski tyylinen meininki. Diggasin! 

 

Ladataan...
Eva Lindman

 

Muutaman kuva jotka Petra räpsi minusta tänään ennen meidän lounaalle lähtöä. Kerranki minulla oli päällä jotain muuta kuin treeni tai työvaatteet, ihan kiva vaihtelua. Huomaan että nyt kun en enään käy koulua, niin ei tule pukeuduttua samalla tavalla kuin ennen. Töiden yhteyteen liitän myös yleensä päivän treenin joten lähden kotoa treenivaatteissa tai lähden töistä treenivaatteissa. Mietin tätä pukeutumista hetken ja totesin että kyllä mä mielummin arkeni vietän näiden treenivaatteiden ja urheilun parissa kun millään muulla, joten eihän tässä ole mitään väärää oikeestaan. Toisaalta olisi kiva jos töissä saisi pitää omia vaatteita, niin ne ei vaan lojuisi kaapissa kaiken päivää.

Tänään mulla oli vapaapäivä ja sen lisäksi että näin Petraa kävin Isatiksen boulderkeskuksessa kuuntelemassa todella inspiroivaa kiipeilijää ja reitin tekijää Jacky Godoffea. Jacky vaikutti ihan super sympaattiselta tyypiltä ja hänen tarinansa boulderoinnin kehityksestä urheilulajina oli todella mielenkiintoista kuunneltavaa. Suomessa boulderointi ja kiipeily ylipäätänsä on edelleen aika pieni laji, mutta jo pelkästään minun harraste aikana laji on kasvanut todella paljon. Noin seitsemän vuotta sitten kun aloitin kiipeilyn köysikiipeily paikkoja oli pääkaupunkiseudulla vain yksi ja sekin sijainniltaan haastavassa paikassa. Boulderointi paikkoja oli myös yksi + jotain pieniä jemma saleja. Nyt salien määrä taitaa olla kolminkertainen ja tulevana lauantaina SM kisojen merkeissä avataan Espooseen ensimmäinen boulderkeskus. Jacky Godoffe on ollut mukana tekemässä Espoon kisa reittejä joten odotan innolla millaisia reittejä lauantaina on luvassa.

 

 

Ladataan...
Eva Lindman

 

Kuvia eiliseltä Majdal vierailultamme.

 

Viime Viikolla meillä oli Stockalla Hullut Päivät joka todella vei minulta kaikki mehut. Lauantaina kun työviikko päättyi olin niin hajalla kaikesta hulinasta, että oli pakko päästä johonki pikaisesti rauhoittumaan. Niinpä päätettiin Tinjan kanssa lähteä päivän roadtripille meidän mökille Majdalin, missä muutenkin tulee vierailtua aivan liian harvoin. Majdal on aivan keskellä ei mitään, mikä tekee paikasta ihanan rauhallisen ja hiljaisen. Mökkiä ympäröi pellot ja metsä. Merelle ja järville on pieni kävelymatka. Tiellä jonka varella mökki sijaitsee ajaa valehtelematta ehkä yksi auto päivässä. Hullujen Päivien ihmispaljouden, tavaran määrän ja metelin jälkeen oli ihanaa viettää päivä keskellä ei mitään kuuntelemassa avaraa hiljaisuutta.

Rakastuin myös meidän mökkiin ihan uudella tavalla vierailumme aikana. Mökki kuuluu meidän isän perheelle ja vierailimme siellä aika paljon lapsena kun isän vanhemmat viettivät siellä joka vuosi lähes koko kesän. Mökkeily kuitenkin väheni huomattavasti teini iässä ja putosi lukuun, ehkä kerran vuodessa niihin aikoihin kun mummuni sairastui Alzheimeriin. Tämä taas johti siihen että isovanhemmat eivät enään samalla tavalla pystyneet vierailemaan mökillä ja se pääsi aika hurjaan kuntoon. Viime kesänä meidän rakas mummu nukkui pois ja silloin vanhempani tajusivat että nyt pitää ruveta tekemään päätöksiä mökin suhteen. Mökkiä on siitä lähtien siivottu ja kunnostettu ahkerasti takaisin elämään. Nyt mökki on jo paljon paremmassa kunnossa ja jotenkin taas elossa. Vierailun aikana tuli ihan hurjasti flashbackeja lapsuudesta ja ihania muistoja etenkin mummusta, joka oli luonteeltaan hyvin samanlainen kuin minä. Mummuni opetti minulle paljon ja koen, että hänen elämän opit ja asenne ovat juurtuneet myös minun ajatusmaailmaani.

 

Pages