MITÄ KUULUU?

 

 

 

Ajattelin että aloitan kirjoittamalla mitä mulle oikeasti kuuluu. En lähestulkoon koko kesänä päivittänyt edellistä blogiani koska halusin keskittyä ihan muihin asioihin ja pohdiskella mikä mulle oikeasti on tärkeätä juuri nyt. Viime helmikuussa erosin reilun kahdeksan vuoden mittaisesta parisuhteesta. Jokainen joka on joskus eronnut pidemmästä suhteesta tietää miltä se tuntuu. Kevät meni aivan sumussa, epätoivoisesti paloja kooten. Voin vaan totea, että on muuten elämäni suurin palapeli eikä se välttämättä koskaan tule edes täysin valmiiksi, mutta ei sen kuulukaan tulla. Kolhujen kanssa oppii elämään ja virheistänsä oppii, kunhan ensin hyväksyy ne. 

Kevät vaihtui kesäksi ja energiatasot nousivat. Oikeastaan mulla on ollut aivan ikimuistoinen kesä, ainakin hyvin erilainen kuin mihin olen tottunut. Olen viettänyt enemmän aikaa perheeni ja ystävieni kanssa kuin koskaan aikaisemmin ja olen saanut tutustua aivan upeisiin uusiin ihmisiin. Mulla on aivan mielettömiä tyyppejä mun ympärillä, enkä tiedä miten selviäisin kaikesta ilman teitä. Olen teistä kaikista ihan super kiitollinen. Loppukesästä saimme exäni kanssa asuntomme vihdoin myytyä ja noin reilu viikko sitten muutin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan omille. Asunto johon sattumien summasta ja hyvän ystävän avulla muutin, tuntuu nyt jo enemmän kodilta kuin edellinen asunto jossa ehdin asua onnellisena hyvin lyhyen hetken. 

Nyt jos multa kysytään mitä kuuluu, pystyn rehellisesti vastaamaan koko sydämeni pohjasta, että kuuluu todella hyvää. Varmaan jokainen mulle läheinen ihminen sanoi mulle keväällä niinkin kliseisen lauseen kuin ”Aika parantaa haavat” mikä silloin kun sen kuuli, laukaisi lähes aina epätoivoisen pelkotilan. Kauan tässä oikein menee, että saan normaalin olotilani takaisin? Totuus on, että en tule koskaan olemaan se sama ihminen, kun olin ennen eroa. Olen kasvanut, vahvistunut ja muuttunut jopa niin lujaa vauhtia, että olen itsekin yllättynyt ja h*lvetin ylpeä. Laiffi voittaa!