Kuvia eiliseltä Majdal vierailultamme.

Viime Viikolla meillä oli Stockalla Hullut Päivät joka todella vei minulta kaikki mehut. Lauantaina kun työviikko päättyi olin niin hajalla kaikesta hulinasta, että oli pakko päästä johonki pikaisesti rauhoittumaan. Niinpä päätettiin Tinjan kanssa lähteä päivän roadtripille meidän mökille Majdalin, missä muutenkin tulee vierailtua aivan liian harvoin. Majdal on aivan keskellä ei mitään, mikä tekee paikasta ihanan rauhallisen ja hiljaisen. Mökkiä ympäröi pellot ja metsä. Merelle ja järville on pieni kävelymatka. Tiellä jonka varella mökki sijaitsee ajaa valehtelematta ehkä yksi auto päivässä. Hullujen Päivien ihmispaljouden, tavaran määrän ja metelin jälkeen oli ihanaa viettää päivä keskellä ei mitään kuuntelemassa avaraa hiljaisuutta.

Rakastuin myös meidän mökkiin ihan uudella tavalla vierailumme aikana. Mökki kuuluu meidän isän perheelle ja vierailimme siellä aika paljon lapsena kun isän vanhemmat viettivät siellä joka vuosi lähes koko kesän. Mökkeily kuitenkin väheni huomattavasti teini iässä ja putosi lukuun, ehkä kerran vuodessa niihin aikoihin kun mummuni sairastui Alzheimeriin. Tämä taas johti siihen että isovanhemmat eivät enään samalla tavalla pystyneet vierailemaan mökillä ja se pääsi aika hurjaan kuntoon. Viime kesänä meidän rakas mummu nukkui pois ja silloin vanhempani tajusivat että nyt pitää ruveta tekemään päätöksiä mökin suhteen. Mökkiä on siitä lähtien siivottu ja kunnostettu ahkerasti takaisin elämään. Nyt mökki on jo paljon paremmassa kunnossa ja jotenkin taas elossa. Vierailun aikana tuli ihan hurjasti flashbackeja lapsuudesta ja ihania muistoja etenkin mummusta, joka oli luonteeltaan hyvin samanlainen kuin minä. Mummuni opetti minulle paljon ja koen, että hänen elämän opit ja asenne ovat juurtuneet myös minun ajatusmaailmaani.