Eivør – moderni haltia
Löysin sattuman oikusta pitkästä aikaa uutta musiikkia, ja en edes muista milloin viimeksi olen törmännyt johonkin näin valloittavaan! Kyseessä on siis färsaarelainen laulaja-lauluntekijä Eivør Pálsdóttir, jolla on maaginen kyky tehdä todella kaunista musiikkia. Hän yhdistelee lauluissaan erilaisia pop-elementtejä, elektronisia soundeja, färsaarelaista kansanmusiikkia ja vaikka mitä. Hän on tehnyt musiikkia fäärin lisäksi myös esimerkiksi englanniksi, mutta itse en ole englanninkielisiin kappaleisiin juuri tutustunut.
https://www.youtube.com/embed/pqnMkUcTmys” frameborder=”0″ allowfullscreen=””>
Í Tokuni oli ensimmäinen laulu, jonka Eivørilta kuulin, ja se oli menoa se. Laulu itsessään on kaunis, hieman mystinen ja maalaileva. Sitä kuunnellessa tuntuu kuin laulun mukana raotettaisiin ovea johonkin salattuun maailmaan. Eivørin ainutlaatuinen ääni tekee laulusta todella unohtumattoman. Musiikkivideo kauniine sumuisine maisemaotoksineen sopii kappaleen tunnelmaan todella hyvin. Laulusta on olemassa myös englanninkielinen versio Into the Mist, mutta pidän tästä fäärinkielisestä versiosta huomattavasti enemmän. Kappaleen lumosta kun tuntuu lähtevän pieni osa, kun sanat ymmärtää.
Muita suosikkeja ovat tähän mennessä olleet kaikki kuuntelemani laulut, mutta Salt on niistä ykkönen. Modernimmat elektroniset soundit yhdistettynä taidokkaaseen äänenkäyttöön tekevät tästä kappaleesta vastustamattoman. Siinä ei ole mitään liikaa, mutta mitään ei jää puuttumaankaan. Tunnelmaltaan se on hyvin erilainen kuin Í Tokuni, mutta yhtä lailla lumoava. Tätä olen kuunnellut varmaan eniten, ja joka kerralla se kuulostaa entistä paremmalta.
Trøllabundin oli ehkä yllättävin kuulemistani kappaleista. Se kuulostaa siltä kuin se tulisi jostain kaukaa, aikojen alusta, jolloin maailma oli kovin erilainen kuin nyt. Eivør tuo tuon muinaisen maailman nykyaikaan tällä laululla. Tässä laulussa on aivan kaikki kohdallaan, enkä voi kuin ihastella laulajan taitoja. Minimalistinen ote ja vahvat perinnevaikutteet tekevät laulusta todella unohtumattoman. Vaikka olen kuunnellut laulun jo kymmeniä kertoja, saan silti kylmiä väreitä joka ikinen kerta.
Muita kuuntelemisen arvoisia lauluja ovat esimerkiksi Brotin ja Verð Mín. Ensimmäinen on menevämpi ja modernimpi, jälkimmäinen taas rauhallisempi ja jokseenkin haikean oloinen. Molemmissa on silti se jokin, mikä tekee niistä äärimmäisen koukuttavia, mutta ajattelin mainita ne näin lyhyesti ettei tästä tekstistä tule ihan liian pitkää, mitä tämä todennäköisesti jo on. Ylipitkä ja täynnä ylistystä, mutta olen vain niin ihastunut näihin kappaleisiin! En edes muista milloin viimeksi olen kokenut tällaista, vaikka uutta musiikkia tuleekin vastaan melko usein.