Leffasuositus: How to be Single

Katsoin eilen pitkästä aikaa elokuvan. En edes muista, milloin olen tehnyt niin edellisen kerran, sillä nykyään katson enimmäkseen Youtube-videoita tai sarjoja. Hassua, sillä pari vuotta sitten katsoin suunnilleen leffan illassa. Joka tapauksessa selasin Netflixiä, ja katseeni osui How to be Single -nimiseen elokuvaan. Pikkukuvassa oli nimen lisäksi Rebel Wilson, joten päätin tarttua siihen.

 

 

Odotin jotain hiukan romanttista sekoilukomediaa, ja voin sanoa, että elokuva ylitti odotukseni! Se oli erilainen ja hauska, ja paljon ylläolevaa traileriaan parempi. Siinä siis Dakota Johnsonin esittämä Alice haluaa kokeilla sinkkuutta, joten hän ja hänen poikaystävansä ottavat parisuhteestaan tauon. Alice tutustuu Rebel Wilsonin roolihahmoon Robiniin, joka bailaa oikeastaan joka ilta, ja Robin haluaa tutustuttaa Alicen New Yorkin sinkkumaailmaan. Mukana on myös Alicen sisko Meg (ihana Leslie Mann!) sekä ahkera nettideittaaja Lucy (Alison Brie). Nämä neljä naista muodostavat elokuvan keskiön, ja mukaan mahtuu myös miehiä. Elokuva kuitenkin välttää kliseet, ja tuntuu virkistävältä.

 

Traileri ei anna elokuvasta koko kuvaa, sillä elokuvassa on enemmän ulottuvuuksia ja tarttumapintaa, ja hahmot saavat kukin eri ulottuvuuksia itselleen. Hauska se silti on, ja hieman haikeakin, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen. Sanoisin, että aika lailla täydellinen lauantai-illan elokuva.

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen

Ensimmäinen

Nyt on sopiva hetki, päätin tänä aamuna herätessäni. Tänään toteutan suunnitelmani ja aloitan tämän blogin. Suunnittelin tätä melko pitkään, mutta en kuitenkaan uskaltanut – uskalluksen puute on yleensäkin eräs kompastuskivistäni. Mutta nyt sen tein, näin elokuun ensimmäisen kunniaksi. 

Kuka tätä sitten kirjoittaa? 

Eräs kaksikymmentäneljävuotias unelmoija, feministi, kosmetiikkaharrastaja, kielitieteilijä, historiantutkija, hevari. Noin alkajaisiksi. Syy miksi aloitin tämän blogin on se, että kirjoitan itsekseni paljon, mutta haluan panostaa siihen enemmän, ja jos totta puhutaan, niin kaipaan vuorovaikutusta sekä hieman erilaista otetta. Päiväkirjaan raapustaminen on kuitenkin erilaista kuin julkiselle kanavalle kirjoittaminen. Olen myös ujo ja epävarma itsestäni, minkä vuoksi haluan mieluummin pysytellä nimimerkin takana. Pieni askel kerrallaan, jo blogin aloittaminen on aivan tarpeeksi näin alkuun. 

Kirjoittajana olen polveileva, mikä on välillä hieman ongelmallista. Virkkeeni tuntuvat venyvän aivan huomaamatta, enkä sitten osaakaan katkoa niitä, joten lopulta olen solmussa seitsemän lauseen kanssa. Tahdonkin kehittää ilmaisuani, sillä haluan joskus vielä kirjoittaa kirjan. Nyt se on sanottu, eli nyt voin lähteä toden teolla pyrkimään kohti sitä. Kunhan totun säännölliseen kirjoittamiseen ja siihen, että joku saattaa näitä lukeakin, niin pystyn asennoitumaan koko kirjoitustouhuun eri tavalla. Minua on tähän asti hirvittänyt aina jos joku on lukenut jotain minun kirjoittamaani. 

Luulen, ettei tästä blogista ole aiheblogiksi. Olen kiinnostunut niin monesta asiasta mutta en yhdestäkään niin paljon, että jaksaisin kirjoittaa samasta aiheesta päivästä toiseen. Blogini tulee kuitenkin olemaan tekstipainotteinen, sillä pidän siitä itse enemmän kuin kuvapainotteisesta blogista. Joskus teininä olisin halunnut perustaa oman tyyliblogin, mutta kuvattavana oleminen tuntui ahdistavalta, enkä ole oikein vieläkään täysin sinut sen kanssa. 

Koin, että Lily on paras alusta, sillä täällä on monenlaisia ihmisiä, ja kaikille tilaa. Lily tuntuu lämpimältä ja vastaanottavaiselta, ja täällä on paljon mahtavia ihmisiä jo valmiiksi, joten päätöstä ei tarvinnut kauaa miettiä. 

Huh. Eiköhän tuossa ole tarpeeksi tekstiä ensimmäiseen postaukseen. Katsotaan siis, miten tämä tästä lähtee rullaamaan. 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään