Mitä hyvinvointi merkitsee minulle?

Moi!

Kuten moni varmasti muistaakin, olen Wellnessmalli 2020 -finalisti. Kyseessä on hyvinvointikilpailu, jossa haetaan sporttista ja positiivista esikuvaa. Kisan keskiössä on nimensä mukaisesti fyysinen, psyykkinen ja henkinen hyvinvointi. Hyvinvointi on todella laaja käsite, enkä koe että voin todistella olevani hyvinvoiva vain sillä, että urheilen monta kertaa viikossa.

Jos aloitetaan siitä, millaisia tavotteita mulla on hyvinvoinnin parissa. Tietysti the main goal on olla kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva, eli voida kaikilla sen osa-alueilla hyvin. Mä nään kuitenkin hyvinvoinnin sellaisena elämäntapana, jossa teen asioita mistä pidän, rakastan itseeni ja pidän itsestäni huolta, nään mun ympärillä nyt ja tulevaisuudessa hyvää, teen valintoja itseäni varten.

Konkreettista hyvinvointia mulle henkilökohtaisesti on esimerkiksi:

  • työn mielekkyys ja tunne sen merkityksellisyydestä
  • urheilu tiiviinä osana arkea
  • monipuolinen ruokavalio
  • riittävä lepo
  • positiivinen ajattelutapa nykyhetkestä ja tulevaisuudesta
  • unelmointi
  • motivaation tunne
  • hyvä olo omassa kropassa
  • hyvät ihmissuhteet
Kuva: Michael Mead Photography

Mulla ei ole lapsia tai parisuhdetta, joten hyvinvointi mun elämässä pyörii oikeastaan vaan itseni ympärillä. Ja eiks sen kuulukkin mennä niin? Kannustan aina mun ympärillä olevia ihmisiä pitämään itsestään ykkösenä huolta. Lentokoneessakin laitat itsellesi ensin happinaamarin, ennenkuin autat muita. Tää mitä sanon saattaa kuulostaa itsekkäältä, mut sitä se ei ole. Jokainen on yksilö ja jokaisella on yksilölliset tarpeensa ja halunsa. Hyvinvointi on yksilöllistä. En kuitenkaan väitä, etteikö hyvinvointiin kuuluisi terveet ihmissuhteet. Mutta niissäkin on yksi sääntö – sun ihmissuhteiden täytyy perustua sille, millasia ihmisiä haluat SUN ympärille.

Hyvinvointi mulle on siis oikeastaan sitä, että oon sitä mitä aidosti olen ja arvostan sitä. Arvostan mun mieltä, kroppaa ja ihmissuhteita, ne on mulle elintärkeitä. Siksipä mä pidän niistä hyvää huolta <3

-Eve

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Liikunta

Intohimosta ammatti

Moi!

On mennyt hetki siitä, kun viimeksi kirjoittelin. Mietin pitkään, mistä haluaisin seuraavaksi kertoa ja muistin yhden aiheen, jota toivotaan multa yllättävän paljon: mun työ.

En halua missään nimessä asettaa itseäni tällä tekstillä minkäänlaiselle alustalle. Koen, että mun ura on aivan alkumetreillä.  Tiedostan olevani tällä hetkellä hyvin etuoikeutettu, että edes saan tehdä työtä mistä aidosti pidän. Olen maailman kiitollisin jokaiselle ihmiselle, joka on tämän mahdollistanut, enkä saa pitää tätä hetkeä itsestäänselvyytenä! Nämä ihmiset varmasti tunnistavat itsensä <3

En ala tässä tekstissä luettelemaan kaikkia työpaikkoja ja -aloja joissa olen työskennellyt, vaan keskityn nykyhetkeen. Toimin tällä hetkellä yrittäjänä. Laskutan yritykseni kautta siis työstä, mitä teen. Pääasiassa toimin tanssinopettajana. Lisäksi teen satunnaisia promootiokeikkoja (nykyään harvemmin) sekä juontokeikkoja. Juontaminen on mulle uusi intohimo ja haluankin tehdä juontajan töitä tulevaisuudessa paljon enemmän! Puhuminen on minulle luontevaa, josta saan kiittää tanssinopettajan työtä. Kun opit opettamaan muita ihmisiä, opit puhumaan yllättävän sujuvasti.

Olen tanssinut koko ikäni ja kilpaillut SM-tasolla useamman vuoden. Olin aina unelmoinut tanssijan ja etenkin tanssinopettajan töistä. Opettamisen aloitus tapahtui hieman sattumalta, kun etsin discotanssiryhmällemme treenitilaa Rovaniemeltä. Seura, joka tilan omisti päätyi palkkaamaan lopulta minut pitämään paria nuorten tuntia viikossa. Vuosi oli 2015, jolloin olin 9-luokkalainen. Olen aiemminkin maininnut, että tämä oli iso käännekohta ja kasvun paikka elämässäni. Tästä lähtikin koko urani rullaamaan ja tuntimäärä on kasvanut vuosi vuodelta. Työskentelin tanssinopena yläasteen lopun sekä lukion ohessa, kunnes valmistuin ylioppilaaksi keväällä 2019. Siitä lähtien olen työllistänyt itseni täysin yrittäjänä.

Nykyään opetan lähes päivittäin, enimmäkseen yli 8-vuotiaasta aikuisiin. Mun normaali viikko koostuu viikkotunneista sekä kisatreeneistä. Pidän molemmista, enkä halua keskittyä vain toiseen. Haluan olla näkemässä niin aloittelijan ensiaskelia kuten kokeneemman tanssijan nousevaa kehitystä. Mulla on myös pari 5-7-vuotiaiden tuntia, jotka on mun viikon väripilkkuja. Kaikkeen en kuitenkaan ehdi ja keskityn lähinnä kisaikäisiin (8v->) nuoriin ja aikuisiin.

Mun normaaliin viikkoon kuuluu tuntisuunnittelu, työskentely tietokoneella (sähköpostit, laskutus, some), koreografiointi sekä itse tuntien pitäminen ja opetus. Haluan tuntisuunnitelmieni olevan laadukkaita ja koreografioiden ryhmälle sopivia, tarpeeksi haastavia ja erilaisia.Opettajana koenkin olevani vaativa, mutta äärimmäisen positiivinen ja kannustava. Haluan tanssijoistani kasvavan ennenkaikkea tanssivia aikuisia niin, että heillä jäisi hyvät muistot ja kokemukset tanssin parissa. Tätä eivät mittaa pokalit ja menestys, vaan tanssin ilo, henkilökohtaisen motivaation kasvu sekä yksilöllinen kehitys. Kilpaileminen tanssissa on hauskaa ja palkitsevaa, mutta haluan tietää että jokainen tanssija tunneillani ei tanssi vain kisaamisen vuoksi!

Itsensä toistaminen on mun työhön liittyvä pelko, mutta ilman taukoja luovasta työstä se on joskus luonnollista. Siksi on tärkeetä myös välillä pitää oikeasti vapaata, johon aionkin panostaa jatkossa enemmän, vaikka työtäni rakastankin. Oon tästä puhunutkin Instagramin puolella enemmän. Vaikka työ olisi kutsumus ja unelma-ammatti, ei ainoastaan pyhä henki siinäkään vie eteenpäin. Ihminen tarvitsee lepoa ja aivojen tuulettamista. Nykyään yhä nuoremmat ihmiset kokevat valtavia suorituspaineita ja syyllisyyttä levosta.Syyllistyn usein itsekin levon ja vapaapäivien laiminlyöntiin, vaikka on ihan normaalia ja suotavaakin pitää 1-2 vapaapäivää viikossa. Lisäksi matkustan Rollo-Helsinki väliä syksyllä useasti, joten pyrin rauhoittamaan päiviä matkustukseen, joka väsyttää aina (en edelleen tiedä että miksi, vaikka sehän on usein vain istumista :D).

Intohimosta ammatti? Se on mahdollista. Olen tehnyt jatkuvasti valintoja sen eteen eikä siihen ole päästy helpolla. Päivittäinen työnteko on tullut tutuksi ja siitä on oppinut nauttimaan! Kun intohimosta tulee ammatti, on välillä vaikeita aikoja ja täytyy muistaa, että työ on aina työtä, vaikkei se siltä tuntuisi tai näyttäisi. Oon varmasti tehnyt ihan jokaisen virheen mitä on olemassa ja tulen jatkossakin niitä aivan varmasti tekemään. Olen oppinut matkan varrella tekemällä. En vaihtais näitä vuosia mihinkään ja oon innoissani tulevasta! Uskon, että kaikella on merkitys ja vaikeet ajat on vaan tehny musta sen työntekijän, joka oon tänään. Motivoitunut, innostunut ja tiedostava, nuori aikuinen.

En tiedä, kuinka kauan saan tehdä tätä työtä, toivottavasti mahdollisimman pitkään. Haluan päästä tekemään myös lisää tanssijan hommia. Olen lisäksi innostunut hyvinvointi-alasta, markkinoinnista, media-alasta sekä kamera- ja äänityöskentelystä joten saa nähdä minne mä tulevaisuudessa päädynkään. Tavoite: mahdollisimman pitkälle!

Ootko sä sun unelmien työssä?

-Eve

Työ ja raha Liikunta Työ