Tänään ajattelin jakaa teille pienen, spontaanin onnenpurkauksen. Yleensä en pahemmin näitä henkilökohtaisia juttuja tuo blogissa ilmi, mutta menkööt nyt kevätpäissään! Aurinko paistaa, ilmassa tuoksuu kesä ja palaset tuntuvat vihdoin loksahtelevan paikalleen. Tämä kevät on pitännyt sisällään monta karvasta pettymystä ja kyyneliäkin. Niin monta läheltäpiti-tilannetta ja turhia toiveita. Mä olen sellainen tyyppi, joka panostaa aina täysillä kaikkeen, mihin ryhtyy, ja asetan itselleni aikamoisia paineita varsinkin työjuttujen suhteen. Tänä keväänä pääsin moneen ihan mielettömään työpaikkaan tosi pitkälle rekryprosessissa, mutta tipuin ihan kärkikahinoissa ja jäin rannalle ruikuttamaan. Moni siellä varmasti nyt taas naureskelee, että miksi toi kirjoittaa noin dramaattisesti jostain työjutuista. Haluaisin kuitenkin, että se työ mulle tulee olemaan niin paljon enemmän kuin pelkkä työ. Osa identiteettiä ja mahdollisuus toteuttaa unelmiaan. 

Jostain luin viisaat sanat: Pohdi, mitä ne epäonnistuneet projektit ovat tuoneet tullessaan? Mahdollistiko tämä epäonnistuminen jonkin toisen hyvän asian toteutumisen? Tänä keväänä itselleni kävi juuri näin. Mennään ajassa taaksepäin maalis-huhtikuuhun, kun sain puhelun. Olin hakenut Lorealille kesäedustajan pestiä. Sain soiton, jossa kerrottiin, että olin ollut yksi parhaita ehdokkaita, mutta paikka oltiinkin päädytty täyttämään sisäisesti. Rekrytoija oli kuitenkin säilyttänyt CV:ni, ja ensi viikolla kirjoitankin sopparit Lorealin PR-osastolle. Saavutin enemmän kuin olin uskaltanut toivoakaan. Alkuviikosta saatiin muitakin hyviä uutisia; nimittäin vuokrasopimus ihanaan asuntoon Etu-Töölöstä.

Parin viikon päästä mulla on avaimet meidän uuteen kotiin ja unelmieni duunipaikkaan.  Mä olen Onnellinen. Isolla O:lla. 

<3