Ex xl-missin painokertomus ja vinkit

9.3.2016 eliza.p

Taisteluenergiaa ja tarkennusta läskiä vastaan

Se on pitkästä aikaan moro. Täällä sitä yritetään jatkaa tätä painonpudotusurakkaa vielä kaksin käsin. Kysymys kuuluu siis, onko alla oleva kuva ja laitteisto tällä hetkellä ilo ja nautinto vai isolla V kirjaimella oleva naisen sukupuolielin.?

Miten voikaan olla ihmisen mieli HEIKKO. Viikko sitten maanantaina menin punnitukseen iloisin mielin,kuukausi jälleen takana. Ja mitä vit… ensimmäistä kertaa vaaka näytti +100g plussaa. Tähän nyt varmaan joku sanoo, että älä tuijota vaakaa jne. Mutta joo..jos tarkoituksena on painon pudotus, niin totta hitossa sitä tuijottaa vaakaa. Ja joo, +100g ei oo mitään. No onhan se…se ei ole alaspäin. Joten älä mulle ala sanoo, että ei oo mitään.

Vitutus oli niin suuri, että salille jäädessäni teki mieleni heittää kaikki painot hevon kuuseen ja vetää lättyyn kaikkia ketkä siellä olivat. Ohjaaja reppana yritti mua tsempata, mutta lättyyn meinas saada hänkin. Kesken ohjelman läksin kiitää koko paikasta. Pitäkää tunkkinne, %¤&#¤% !

Ulkona soitin tsemppari ystävälleni ja annoin tulla tekstiä hällekkin, ihan kun vika olisi hänen. Hän nauroi ”luovutusfiilikselleni” ja taas meinas tulla lättyyn. Onneksi oli luuri ja avaruutta välissä 🙂 Nooh, upeaa. Hän jaksoi tunnin mua tsempata ,kannustaa ja muistuttaa. Sitten mietittiin uutta strategiaa. Ehkä olin jo kuntoillut liikaa ja syönyt liian vähän. Ehkä tein kaiken aina samana päivänä ja samaan aikaan. Kroppa tottuu mun touhuihin ja ei anna helpolla nykäistä itseään yli seuraavan kymmenyksen. Noh, aamupaino näyttää alle 90 kyllä,,mutta salin vaaka ei ja se on se millä on myös merkitys. Rikki varmaan ,,just mun kohdalla.

Kiitos tsempin, aloin miettimään uutta keinoa taistelun jatkamiselle. En perhana anna sittenkään periksi.En. Muistuttelin itseäni tavoitteestani ja mielikuvistani..ja aloin keräämään taisteluenergiaa läskiäni vastaan. Aloin poistamaan päästäni kaikki selitykset ja korjaamaan asennettani. Ehkä sittenkin olin jossain lipsunut ja olinkin. Koska helmikuun saldo oli vain -1,3kg ..jossain on tehty väärinkin. OK.

Virhe 1 : Olin lakannut punnitsemasta ruokia

Virhe 2: Lakkasin merkkaamasta ruokia mihinkään (tai jätin osan merkkaamatta)

Virhe 3: söin liian vähän. Ja koska söin liian vähän, annoin itselleni luvan ottaa isompia annoksi- joten huijaus oli valmis

Virhe 4: Kuntoilut jne. aina samaan aikaan ja saman verran- elimistö ei saanut ärsykkeitä ja tottuu

Virhe 5: Veden juonti oli vähentynyt. Pakko merkata ylös, mututuntumalla ei olla realistisia.

Lisäksi pitäisi muistuttaa itseä siitä, mitä on jo saavuttanut. Se vaan piru vie tuppaa unohtumaan. Siinäkin on minulle ainakin yksi pikku ongelma.Jos tuudittaudun siihen, mitä olen jo saavuttanut. Voi helposti mennä takaisin vanhoihin kaavoihin ja lihoa kaikki nopeaan takaisin.Tämä on nähty niin monesti.

Muistutan vielä tässä itseäni, että teen tämän itseni vuoksi, terveyteni vuoksi ja liikunnan ilon löytämisen vuoksi. Uuden elämäntavan vuoksi. Ja tässä kaikessa ei mene vaan 2 viikkoa, 2kk vaan vuosi ja pari. Taisteluenergialla ja kannustuksella

Että semmosta tässä 🙂

Yllä olevat kuvat : 6.9.2015 , 101 kg ja 4.3. 2016 , 89kg

Avainsanat: #arki #treeni #treenaaminen #laihdutus #elämäntapamuutos

suhteet oma-elama terveys liikunta

12.2.2016 eliza.p

Mielessä kiinni

Näytän tuossa hyvin iloiselta. Niin, esitän iloista. Paita joka minulla on kuvassa on auttamattomasti liian iso ja minun pitää luopua siitä, Koskee. Juttelin tänään ystäväni kanssa ja kerroin, että neljän kk painonpudotuksen ja urheilun jälkeen vastassani on seinä. En tahtoisi luopua mistään,lähinnä vaatteistani(enkä läskeistäni) Hän sanoi, että lähdetään siitä että tällä kertaa on kyseessä elämäntapamuutos ja sinä et tarvitse noita isoja vaatteita kokoa 48-50 enää. Niinpä..en tietenkään halua enää niitä.Mutta miksi sitten en tahtoisi luopua niistä.Se on todella pelottavaa.

Sovimme, että laitan kuvan kolmesta vaatteesta jotka joutaa NYT pois kaapistani.Jotka ovat oikeasti isoja ja tiedättekö mitä.Kuvittelen, että kuvittelen et nää on oikeasti venyneet..että ne ei oikeasti olekkaan isoja. En millään hyväksy sitä, että minä olen OIKEASTI pienentynyt.

Ja koska en hyväksy sitä,olen vähän jumissa. Paino hilaa 89-90 kg väliä ees taa. Seuraava tavoitehan on 85kg. Jos joku ei nyt tiedä niin syyskuussa paino oli eräänä kauniina aamuna 102,8kg… ja se oli kauheaa.

Ostin joulukuun lopulla housut kokoa 46 ja silloin ne oli vähän pinkeät. Tänään menin kauppaan ystäväni kannustuksesta ja kappas 44 meni jalkaa. Mitä hittoa? Riemuitsin tietysti ja näenhän eron kun vertaan näitä kahtia housuja keskenään. Mutta…. Miksi sitten huokailen syvään kun kasaan kaapista pois housuja ja paitoja jotka ovat isoja. Tottakai ,,niihin liittyy muistoja. Tämä paita oli mulla päällä silloin ja silloin ja tämä mekko oli päällä koko kesän. En tahdo käyttää niitä ensi kesänä..en. Tahdon uusia..mutta silti… en usko siihen..vaikka tahtoisin.

pöksyt.jpg

Alla on syyskuussa pidetyt housut,jotka oli jo todella pinkeät ja pienet. Päällä on tänään ostetut. Uskottavahan se on että housukoko on pienenpi….mutta.

Viikottain saan ilon hetkiä siitä, kuinka teen huomaamattani asioita helpommin kun syksyllä. Esim. kävin kokeilemassa dancemixjumppaa. Ja kappas, en saanut astmakohtausta. Osasin hengittää oikein. Koin oikeenlaista rasitusta ja sykkeeni palasi nopeasti normaaliksi. Lisäksi jalkani eivät kipeytyneet ja nautin tanssista. Ihana tunne. Lisäksi huomasin salilla, että nousin ”punttipenkistä” istumaan vatsalihaksia käyttäen tuosta vaan enkä joutunut ensin kääntymään kyljelleni ja sitten maailmapyörien ylös. Tänään kokeilen taas uudenlaista jumppaa juttua.

On tämä kummaa. Maailma aukeaa jotenkin erilailla. Kunhan vaan ei olisi mielensä vankina. Itse on itsensä este tai sitten ei. Yritän selvittää tämänkin esteen ja mennä hitaasti ja varmasti eteenpäin. Luottaen läheisien kannustavaan tukeen. Koska en tahdo luovuttaa 🙂

Jokohan nämä kaksi paitaa ja alla olevat isommat housut menisivät kiertoon 🙂

suhteet oma-elama mieli liikunta