Ikä on vain numero

Reilu viikko sitten täytin 32 vuotta. Pakko myöntää, se ahdisti. Ehkä siitä syystä, että lapsuuden kodissa ei syntymäpäiviäni liiemmin juhlittu, koska vanhempani olivat aina töissä ja sukulaiset asuivat kaukana. Nuori olen ollut aina. Lapsena kehityin hitaamminen kuin ikätoverini, minkä johdosta asiaa myös tutkittiin isojen kaupunkien sairaaloissa. Lääkärien mukaan ainut positiivinen asia tässä oli se, että vanheneminen tapahtuisi hitaammin myös aikuisiässä. Ehkä juuri nämä syyt ovat johtaneet siihen, että en osaa olla ”synttärisankari”. Vanheneminen ei pelota minua, ainoastaan ahdistaa. Vanha ikä ahdistaa, kun ei koe olevansa ikäisensä. Älä ymmärrä väärin; en halua olla ikinuorikaan. Vaan nuori sydämessä, sitä ei tulisi kadottaa! Olen aina omannut filosofian, jonka mukaan ihminen on niin vanha kuin sydämessään kokee. Itse tunnen olevani vielä alle kolmekymppinen jolla on elämää paljon edessä ja asioita saavuttamatta. Jos olisin saavuttanut elämässä nyt jo paljon, niin ehkä suhtautuisin vanhenemiseen eri tavalla, tai sitten en?! En kuitenkaan pysty juhlimaan itseäni ollessani niin keskeneräinen. Niin…Tämä taitaa olla se kuuluisa kolmenkympin kriisi.

Eikös suurin osa ihmisistä saavuta virstanpylväänsä vasta vähän kypsempänä? Toki löytyyhän omasta ja puolisonkin suvusta näitä ”täydellisyyksiä”, joilla on nuorella iällä saavutettuna kaikki. Siihen kuitenkaan ei ole kukaan pystynyt itse, vaan takana on ollut vahva tukiverkko. Ollakko katkera asiasta vai ei? Monesta asiasta saa olla kateellinen, mielestäni se on tervettä. Mutta vaikka itse en kaunis ihminen ole (en ole koskaan ollutkaan), niin en haluaisi näyttää kehäraakilta (Sitä se kova aikataulu nimittäin teettää) 😀

Viime viikolla eräässä lehdessä ihasteltiin aasialaista poptähteä ja tämän ikinuorta kauneutta. Niin, eihän artikkelissa oltu otettu huomioon, että naisella oli kilo meikkiä naamassa! Kuvassa missä ei ollut meikkiä, niin puoli naamaa peitti hervottoman kokoiset kärpäs-aurinkolasit. Kaula-aukosta paistoi punainen, tyypillinen elastisuuden menettänyt viisikymppisen iho. Aasialaisethan ovat luonnostaan pikkuisia ja siroja, joten tuo keijumaisuus antaa illuusion nuoresta iästä. Länsimainen nainen on erilainen ja niin kuuluukin olla! Järjestelmäkamera kuitenkin tekee ihmeitä. Valojen ja varjojen kanssa leikkiminen voi tehdä saduista totta. Näyttäkää minulle ”ikinuori” julkkis, niin minä näytän teille listan erilaisista toimenpiteistä kuten nenäleikkaus, facelift, happohoidot ja botox. Paksu lompsa pystyy ihmeisiin. Mihin on mennyt arvokas vanheneminen? Onko nyt menossa jokin buumi? Minusta luomu on kauniimpaa kuin vahamainen, yhteen asentoon jäänyt naama. Itse olisin ainakin mielummin vanhempana pieni ryppyinen mummo, kuin Hollywoodin kissanainen. Elämänjano ja elämänilohan ne tekevät ihmisestä kauniin, sisäisen palon antaessa toivoa. Jos ajattelisin, että olisin VANHA, niin en voisi enää unelmoida. Haluan pikemminkin ajatella, että EN OLE KOSKAAN LIIAN VANHA UNELMOIMAAN.