Sukulaisia Etsimässä

Maailma on pieni, kuten usein sanotaan.
Olen jo lapsesta asti miettinyt sukujuuriani ja halunnut tietää ketkä ovat sukulaisiani. Kasvaessani oli surullista havaita, että muilla lapsilla oli iso turvaverkko ja suku ympärillään. Itse mietin jatkuvasti tuolloin, että missä omat sukulaiseni olivat? Jo tuolloin harva oli enää näistä sukulaisista elossa ja jäljellä olevat sukulaiset eivät olleet tekemisissä perheeni kanssa. Tämä johtui siitä syystä, että he asuivat toisella puolella Suomea tai ulkomailla. Toinen syy oli, että äitini katkaisi välinsä sukulaisiinsa ollessaan nuori. Äitini kertoi kuitenkin, että minulla on useita serkkuja ja muutamia puolienoja, joita en ole koskaan tavannut. Äidin isä, toinen isoisistäni oli naistenmies ja hänellä oli useita lehtolapsia, jotka tiedettiin. Asiasta vaiettiin, mutta kaikki tiesivät kuka oli kylän tai kaupungin casanova. Isänisä oli herrasmies, eikä puhunut naisseikkailuistaan. Perheeni on aina ollut tietoinen näistä epäkohdista, mutta asialle ei tietenkään ole voinut tehdä mitään. Mennyttä ei takaisin enää saa.
Reilu vuosi sitten tein Familyfinder geenitestin, jossa kartoitettiin omaa etnistä puolta ja etsittiin lähisukulaisia, jotka olivat tehneet saman testin. Useimmat sukunimet listassa olivat ihan vieraita, mutta muutamilla henkilöillä oli samat sukunimet kuin mitkä omastakin lähisuvusta löytyy. Mielenkiintoista oli se, että löytyi paljon X-osumia, joista ei tiedetty mitään. Toiseksi serkuksi sain tällaisen osuman, jolla oli segmenttimäärä suurin kaikista listan ”sukulaisista” kanssani. Tämä osuma sattuu olemaan sama, joka etsii sukuaan nyt mediassa julkisesti. Mielenkiintoisen asiasta tekee sen, että toinen serkku X-osumalla voi olla myös ensimmäinen serkku, pikkuserkku tai jopa täti. Nyt olen alkanutkin epäilemään, että tämä perhettään ja isäänsä etsivä Anne on lähisukua kanssani. Hän otti minuun itse yhteyttä joulukuussa, ennen mediasoppaa. Hän halusi selvittää, että tiedänkö mitään hänen äidistään, johon vastasin sukututkijaharrastajana että en. Hänen äitinsä antoi tytön adoptioon muutaman kuukauden ikäisenä. Tyttö päätyi ruotsalaiseen perheeseen, joka kasvatti tytön omanaan ja sai sen myötä hyvän perustan elämälle. Kuitenkin tyttö sai tietää olevansa adoptoitu. Hän otti yhteyttä biologiseen äitiinsä aikuisiässä, joka kertoi hyvin vähän aluille laittamisesta, eikä juuri mitään tytön biologisesta isästä. Tyttö selvitti sukujuurensa äitinsä puolelta, mutta koko elämän vaivannut tunne, että isä on löydettävä jäi vaivaamaan. Hän on sittemmin päässyt sukututkimuksessa eteenpäin ja tullut siihen tulokseen, että olen  sukua hänen isänsä kautta. Nyt mennään jännän äärelle, nimittäin saatan olla punainen lanka koko sopassa. Saatan olla ainut kaikista sukulaisista, joka on saanut Annen kanssa korkeimman segmenttituloksen. Rupesin miettimään, että on olemassa neljäkin isävaihtoehtoa Annelle: Toinen ukeistani tai isoukkini jälkeläisistä. Äidin isä ei hölmöilyistään huolimatta voi olla sukua Annelle, koska iällisesti eikä ulkoisesti vastaa tuntomerkkejä. Lisäksi äidin perhe ei muuttanut tai matkustellut Etelä/KeskiPohjanmaalaisina muualla kuin Porissa tai Lapissa. Isän suku taas on mahdollinen, sillä he matkustivat aina ristiin rastiin Uudellamaalla, Kymen-lääniä ja Itä-Suomea. Anne lisäksi kertoo isänsä olleen vaalea perheellinen, joka oli työ/ohikulkumatkalla Mikkelissä. Minä itsekin olen asunut vuosia Mikkelissä ja tiedän, että sukuani on usein ollut ohikulkumatkalla tuolla/sattuman kautta päätynyt Mikkeliin. Isän suku ja isäni on viettänyt lapsuuden kesiään siinä vieressä Varkaudessa ja esikoiseni on jopa syntynyt Mikkelissä. Jos Anne on perheenjäsen, niin miten tällainen todistettaisiin, vai onko sellainen edes mahdollista, jos asianomaiset ovat kuolleet? Annelle olen vihjannut lähisukulaisuudestamme, mutta en koskaan epäilyksiäni, sillä kaikki on kuitenkin spekulaatiota. Luultavasti jos selvittäisin isoisäni tai isoisoisäni syrjähypyn, niin kaikki suuttuisivat minulle. Mutta toisaalta, ei ole menetettävääkään. Varsinkin, kun saisin uuden perheenjäsenen, mikä olisi mukavaa. Olisi itse kauheaa kulkea Annen saappaissa ja tiedostaa että oma lähisuku on tuolla elossa, mutta että ei ehkä koskaan saa tietää tai tuntea heitä. Olen luonnostaan jo niin utelias ja kaipaava luonne, että varmasti sekoaisin kaikista ilmaan heitetyistä kysymyksistä, joihin en saisi vastausta. Entäs, mitä isäni ja hänen veljensä ajattelisivat jos ilmenisi, että heillä on pikkusisko? On surullista ajatella isovanhemmistaan sellaista, mutta ihmisiä hekin ovat olleet. Aina on, mitä jos? Mutta kuten sanoin, niin kaikki on vain spekulaatiota. Todennäköisesti etsitty isä onkin joku serkuistani ja Anne on tällöin vaan puolikas pikkuserkkuni. Kuitenkin toivon oikeasti, että hänen perhe ja isänsä löytyvät.
Jos tiedät mahdollisesta isästä tai epäilet jotain, niin voit itse ottaa yhteyttä Anne Muller Nikulaiseen tai laittaa minulle viestiä, joka välitän huolesi hänelle. Yhteystiedot löytyvät samasta kuin artikkeli on, eli Suomen suosituimmasta iltamediasta.