Yksityisyys

Tämä on aihe mikä puhuttaa monia kirjoittajia ja lukijoita. Mitä on yksityisyys? Tuleeko sitä vaalia? Yleisesti ottaen yksityisyys tarkoittaa yksilötasolla oikeudellista suojautumista tunkeilijoita vastaan. Yksityisyydeksi voidaan käsittää henkilön omaisuus, koti, perhe ja henkilö itse. Yksityisyys internetissä on laajempi käsite, mutta kaikenlainen tarkempi yksilötieto on herkkää. Yksityisyys on kaikkein kallisarvoisimpia asioita, josta jokaisen kannattaisi pitää kiinni myös tässä julkisessa maailmassa. Valitettavasti yksilösuoja on maailman mittapuulla varsin mitätön. Henkilön tiedot löytyvät helposti napin painalluksella ja satelliitti pystyy jäjittämään sinut milloin mistäkin. Tätä kutsutaan edistykseksi. Jotkut asiat nykymaailmassa ovat hyviä, mutta jotkut asiat taas tekevät olon varsin levottomaksi. Suomen lait ovat aukkoja täynnä, mutta maallikkotasolla jokainen pystyy järkeilemään minkälainen urkinta on sallittua ja minkälainen ei. Yksityisyyttä rikotaan kuitenkin ulkopuolisten toimesta päivittäin.  Toisaalta on olemassa myös henkilöitä, jotka sallivat kaikenlaisen elämänsä urkkimisen. En ole syytön itsekään, sillä blogimaailma on julkinen. Kuitenkin, asiat joista en kirjoita ja jotka haluan pitää omina, eivät ole asioita mitä ulkopuolisten kuuluisi levitellä tai panetella. Blogi ja vlogimaailmoissa on kaikenlaisia ihmisiä. On niitä jotka toimivat valenimellä (joskus jopa jonkun toisen henkilöllisyydellä) ja niitä, jotka ovat luoneet jopa kokonaisen maailmansa täysin valheellisen minäkuvan perusteella. On olemassa myös niitä, jotka kertovat kaiken juurta jaksaen kaikista ihmisistä joita tuntevat. Itse en kuulu mihinkään kyseisistä ryhmistä. Enkä todellakaan voisi kirjoittaa ulkopuolisen elämästä arkaluontoista asiaa, koska se rikkoisi ihmisten välisen luottamuksen ja kyseisen ihmisen henkilösuojan. Pahimmassa tapauksessa tällaisesta voisi napsahtaa kunnianloukkaussyyte ja paljon muutakin kivaa. Kannattaa siis miettiä tarkkaan, että mikä on järkevää ja mikä ei?

Kirjoittaminen nykymaailmassa on todella helppoa, sillä pystyt tavoittamaan miljoonayleisön hetkessä omalta kotikoneeltasi. Kuitenkin, samaan aikaan kirjoittaminen on myös todella vaikeaa, sillä lähes kaikesta kirjoittaminen on jollain tavalla kiellettyä. 

Tämä on kolmas blogini ja ainut, mikä on näistä kolmesta menestynyt. Reilu vuosi sitten alkukeväästä mietin pitkään, että mistä alkaisin pääsääntöisesti kirjoittamaan. Ajattelin, että tästä tulee äitiysblogi ja kirjoitan vain perhe-elämästäni, koska äitiysblogithan ovat sivustoja jotka keräävät todella hyvin lukijoita. Perheblogit ovat ihania, koska lukiessa samassa elämäntilanteessa olevista ihmisistä tulee olo, että on muitakin, joilla on elämässään välillä haasteita. Lukemisesta voi saada myös henkistä tukea, mitä ei jostain syystä saa kanssaihmisiltä. Hyvä mieli on se asia, miksi perheblogit kiinnostavat. Itse ajattelin omasta blogistani, että tiettyyn pisteeseen asti voisin kirjoittaa kunnes tajusin, että liika on liikaa. Ymmärsin, että minusta ei ole äitiysblogistiksi, koska en halua kirjoittaa 24h kakkavaipoista ja ulkopuolisille ei muutenkaan kuulu lasteni henkilökohtaisimmat tiedot. Joten muutin alkaneen äitiysblogini lifestyle-blogiksi ja se oli hyvä päätös. Tähän päätökseen edesauttoi sekin, kun luin muiden äitien blogeja ja järkytyin siitä, miten avoimesti blogistit jakoivat elämäänsä. Ajattelin, missä suojeluvaisto? Nimittäin onko oikein, että äiti tai isä jakaa lapsen ihottuma,-ja alastonkuvia täysin vieraille ihmisille? Lapsi ei voi suojella itseään, vaan se on vanhempien pääsääntöinen tehtävä. Surullista, mutta luulen, että valta ja raha hämärtävät jossain vaiheessa ihmisen ajattelukyvyn toimia. 

Tarkimmat lukijat ovat ehkä huomanneet, että olen itse vähentänyt lasteni kuvia blogissa ja, että kerron muutenkin asioista pintapuolisemmin kuin ennen. Sitä toivoisi, että blogin lukija olisi kunnon tyyppi, mutta jokainen järkevästi omilla aivoillaan ajatteleva tietää, että naiivisuus ja sinisilmäisyys ovat tällaisissa asioissa pahasta. Ehkäpä sitten jotkut mediatyöskentelijät tietävätkin, mutta eivät vain välitä?? Olen itse hyvin tietoinen somen vaaroista ja voisikin sanoa, että minä ja perheeni olemme varustautuneet tällaisten vaarojen varalta. Paras itsepuolustus on nimittäin helpoin puolustus. Mutta mitä ajattelevat ne henkilöt, jotka ovat saaneet uhkaavia yhteydenottoja ja siltikin viittaavat kintaalla näille? Radikaalia sanoa, mutta vanhempi joka ilkeästi vaarantaa lapsen intimiteettisuojan ei ansaitse lapsiaan, sillä lapsi ei ole mikään tuote vaan elävä olento (tuotteistaminen myy ehkä rapakon takana, mutta suomalainen Jonne ei ole mikään Kardashian). Kenties nämä ovat sitten niitä lapsia, jotka haastavat vanhempansa tulevaisuudessa oikeuteen elämänsä pilaamisesta? Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi taiteellinen perhe ja siellä perheessä olisi televisioon pyrkiviä jäseniä joita kiinnostaa esiintyminen (kuten oma sukuni on). 

Oma blogini ei ole siis vahingossa muuttunut minäkeskeisempään suuntaan vaan ihan tarkoituksella. Tylsä tai ei, niin tulette jatkossakin lukemaan minun eli kirjoittajan omista projekteista, kuten DIY-askarteluista, harrastuksista ja  kaikenlaisesta muusta. Mitä sitten tulee perheeseeni, niin perheeni tulee olemaan vain taustajoukoissa ja näin sen olla pitääkin.