Ulkonäköpaineet sosiaalisessa mediassa
En sitten tullut kesärantakuntoon, jos tosissani koskaan edes yritin? Kiire ja stressi ovat ihana yhdistelmä keskenään. Itselläni nämä kaksi asiaa vaikuttavat unen laatuun ja turpoan kuin pullataikina. Sokerin käyttöä olen huomattavasti vähentänyt, mutta kahvilakko kaatui omaan mahdottomuuteensa. Epäonnistuinko? No en, sillä en koskaan luvannut mitään. Olisi mahtavaa ollut esitellä ”ennen” ja ”jälkeen” kroppatuloksia täällä, mutta ehkä sitten joskus? Tällä hetkellä on kiikun kaakun siinä, kehtaanko uimapukua edes päälleni laittaa, koska oma kehonkuvani suoraan sanottuna oksettaa. Ironista tässä on se, että kroppa on todennäköisesti kuosissa silloin, kun rantakelejä ei enää ole. Puoliso ei ymmärrä, miksi pukeudun mielummin villapaitaan kuin mekkoon, mutta mitä miehet tällaisesta tajuaisivat?
En ole mikään himoliikkuja, joten vartaloni kunto on omaakin syytä. Naamatauluni on ok (jos ei pystyynkuollutta lasketa) ja koitankin pitää siitä huolen. Kroppa taas on ihan oma lukunsa. Olen paljon ollut kipeänä, joten en ole jaksanut huolehtia itsestäni ja se harmittaa. Ulkopuoliset ihmettelevät, miksi en hihhuloitse takapihalla kesällä bikineissä (se kun tuntuu nykyään olevan normaalia naapureilla iästä huolimatta)?? Jos olisi varaa, niin menisin oitis paikallispuudutuksella tehtävään rasvaimuun ja tekisin Kardashianit eli rasvat pumpattaisiin jonnekin muualle…Mutta kun ei ole ylimääräistä, niin saan tyytyä haaveiluun.
Miksi minä oikeastaan stressaan tällaisesta pinnallisesta asiasta? Somemaailmassa ulkonäkö ei kuitenkaan ratkaise, vaan esille on päässyt moni myös rohkeudella. Stressaankin netin ulkopuolista maailmaa. Siellä moni asia on vielä täysin alussa ja kesken. Ikä on iso asia työelämässä, vaikka itselle se olisi vain numeroita. Huoliteltu ulkonäkö tuokin itsevarmuutta silloin, kun tarvitaan ylimääräisiä pisteitä edetä. Ulkonäöstä onkin tullut itselleni tärkeämpi kuin ennen.
Tekeekö sosiaalinen media sitten narsistiksi? -Se onkin kysymys purtavaksi. Tai ehkä kyse on jonkinlaisesta uudistautumisesta yksilötasolla? Ikäkriisi voi olla myös hyvä selitys.
Mutta en ole ainut. Jotkut vetävätkin ulkonäköpaineet överiksi. Meinasin pudota tuolista, kun huomasin erään läheisen sukulaiseni profiilikuvan sosiaalisessa mediassa. Olet varmaan törmännyt näihin nostalgikkoihin, joilla on (esimerkiksi facebookissa) esillä n. 20 vuotta vanha kuva, jossa hän on -20 kg hoikempi. Tällaisessa fiilistelyssä ei sinänsä mitään pahaa ole, mutta harhaanjohtavaa se on, sillä nämä henkilöt tahtomattaan pitävät illuusiota yllä ikuisesta nuoruudesta. Itselläni on tuoreita kuvia blogissani ja vanhoihin kuviin olen aina kirjoittanut niiden iän. Toinen järkytys minulle on ollut ihmisten älytön kuvanmuokkaus ja feikkaaminen, jossa ollaan esitelty itsensä aamuheränneenä, meikittömänä ja luomuna? Onko tämä ok? Voit valehdella itsellesi, mutta et voi tekoripsillä, kestotatuoinneilla ja botoksilla valehdella meikkitaiteilijalle ja seuraajille 🙂 Tässä siis tuli se oivallus. Kyse ei ole narsismista, vaan epävarmuudesta. Ihminen yksinkertaisesti haluaa näyttää hyvältä ja tulla hyväksytyksi. Ja ihmiset, joista aina olin kuvitellut olevan sinut itsensä kanssa, eivät sitä todellakaan olleet. Surullista oikeastaan. Itse en todellakaan ole mikään rantakissa, mutta ainakin olen oma itseni. Eri asia sitten, tulenko hyväksytyksi…