Valerian-Tuhannen planeetan valtakunta: Christin; Mézières (kirja-arvostelu)

Tulevaisuuden ajattelu ja sen aiheuttamat pelkotilat? Entä positiivinen läpimurto tieteen kehityksessä? Ne ovat asioita, joista nyt puhutaan.

Jean-Claude Mézières syntyi Ranskan pääkaupungissa Pariisissa vuonna 1938, vain vuotta ennen toista maailmansotaa. Samana vuonna syntyi toinenkin poikalapsi nimeltään Pierre Christin. Jean-Claude innostui piirtämisestä jo taaperona, isoveljensä opastamana. Sota oli pienten poikien arkipäivää, eikä sen jaloissa ollut muuta tekemistä kuin paeta omiin mielikuvitusmaailmoihin. Pommisuojassa kaksi samankaltaista tapasivatkin toisensa ja ystävystyivät heti, kuten lapsilla on tapana. Jean-Claude ja Pierre leikkivät ja pitivät tiiviisti yhteyttä. Samaan aikaan Jean-Claude haaveili seikkailuista kaukaisissa maissa, saaden ideoita ihailemiltaan sarjakuvapiirtäjiltä kuten Hergéltä (Tintin seikkailut), Jack Davisiltä (MAD-imperium), André Franquininilta (Marsupilami) ja Maurice De Bevereltä (Lucky Luke). Jean-Claude piirsi paperille näitä kuvia päästään ja päätti, että hänestä tulee isona piirtäjä. Muutamaa vuotta myöhemmin Jean-Claude pääsikin opiskelemaan kuvittamista, arvostettuun kouluun. Opiskeluiden ohella taitava Jean-Claude pääsi tekemään oman alansa töitä. Aina inspiroituneena Villistä Lännestä hän halusi matkustaa Amerikkaan kokeilemaan onneaan myös lehmipoikana. Ystävänsä Pierre Christin opiskeli Pariisin sydämessä Sorbonen yliopistossa. Nuorella miehellä oli kova tiedonhalu ja hän halusi jatkaa opintojaan. Pierre matkusti myöskin Yhdysvaltoihin, opiskelemaan kirjallisuutta. Hengähdettyään hetken unelmien maassa, kaverukset päättivät palata takaisin kotimaahan sarjakuvien pariin. Jean-Claude jatkoi kuvittajana ja Pierre käsikirjoittajana. Heidän ensimmäinen varsinainen yhteistyönsä ”Le Rhum du Punch” julkaistiin Pilote-lehdessä vuonna 1966. Vuotta myöhemmin seurasi nuorille suunnattu Valerian ja Laurelinen tieteisseikkailu: Pahat Unet (Les mauvais rêves). Valerian tarinoiden idea oli olla huumorihöysteinen sarjakuva, joka todistaisi median valheellisuuden ja eliitin todellisuudesta vieraantumisen. Pojatpa eivät arvanneet, että sarja menestyisi futuristisen kuvansa ansiosta ja vetäisi lukijat näin mennessään. Vuonna 1971 julkaistu Valerian-Tuhannen planeetan valtakunta (L´Empire des mille planètes) on ensimmäinen albumi, mikä nosti sarjan todella siivilleen. Suomessa Valerian-sarja tuli tutuksi vuonna 1973 Zoom-nimisessä lehdessä ja myöhemmin lasten Mustanaamiossa. Tämän jälkeen sarjaa ovat albumina julkaisseet useat eri kustannusyhtiöt. Pierre toimii nykyään pääasiassa journalistiikan professorina Bordeauxin yliopistossa Ranskassa ja kirjoittaa tieteisnovelleja. Jean-Claude taas on toiminut elokuvien takana ja saanut tunnustusta mm; The Fifth Element-elokuvan taiteellisista osuuksista. Molemmat kuitenkin tekevät yhä sitä, mistä haaveilivat lapsena; luoden kuvaa Valerian seikkailuista. Kukapa olisi aavistanut, että tästä ystävyydestä tulisi pojille elinikäinen side? Että jonain päivänä he kirjoittaisivat nimensä historiaan, luotuaan yhden menestyneimmistä tieteisseikkailuista ikinä.

Muutama päivä sitten, ensi-iltaan elokuvateatteriin tuli yksi lempielokuvaohjaajani elokuvista. Luc Besson on mies mahtavien elokuvien takaa kuten: Tyttö Nimeltä Nikita, Leon ja Unleashed. Luc on käsikirjoittanut ja ohjannut myös uuden tieteisseikkailun nimeltään: Valerian and the City of a Thousand Planets. Lapsuudessa Luc ihaili Jean-Claude Mézièreksen ja Pierre Christinin luomaa Valerian-sarjakuvaa ja haaveili vielä joskus tekevänsä oman versionsa Valerianista. Kun Jean-Claude kuuli asiasta, niin hän toivoi, että se olisi juuri Luc joka tekisi sarjakuvasta elokuvan. Aika oli suotuisa vasta nyt, ja niinpä Luc ryhtyi tuumasta toimeen. Tämä elokuva on sama tarina, jonka sain arvosteltavaksi uudelleenpainettuna juhla-albumina ja sen nimi on: Valerian-tuhannen planeetan valtakunta (L´Empire des mille planètes). Valerian-Tuhannen planeetan valtakuntaa aloin lukea kuin mitä tahansa sarjakuvaa. Ennakko-odotukseni olivat neutraalit, sillä sarjakuvista joko pitää tai ei pidä. Päällisin puolin Valerianin tarinat näyttävät yksinkertaisilta ja aivottomiltakin toimintaseikkailuilta, mutta pintaa syvemmällä kytee jotain. Kuten viimekertainen arvostelukirjanikin, niin myös tämä tarina kertoo tulevaisuudesta. Tulevaisuus aiheena on yleisesti ottaen pelottava, mutta Valerian-Tuhannen planeetan valtakunta on lennokas ja humoristinen. Välillä sarjakuva etenee niin, ettei sen jokaista juonenkäännettä selitetä lukijalle, vaan lukija joutuu itse päättelemään tapahtumakulun pisteestä A pisteeseen B. Tällainen jättää paljon mielikuvituksen varaan ja saattaa ärsyttää muutamia lukijoita. Kuitenkin ajattelen, että jokainen lukija tämän myötä muodostaa omanlaisensa mielenmaiseman tarinasta ja sehän jos jokin, on puhuttelevaa. Jouduin lukemaan albumin yhä uudestaan, ennen kuin ymmärsin kaikki pienen pienet käänteismerkitykset. Voi sanoa, että aika nerokas seikkailu. 

Valerian-Tuhannen planeetan valtakunta kertoo seikkailuista post-apokalyptisessä maailmankaikkeudessa, jossa ihmiset ja avaruusolennot elävät yhteiselossa rintarinnan. Valerian-sarjakuvassa tapahtumat kuvataan erittäin nopeaan tahtiin kuin toimintaelokuvassa. Monissa tulevaisuutta käsittelevissä kertomuksissa elämä kuvataan usein synkkänä ja ikävänä, mutta tässä kyseisessä tarinassa on toivoa ja mahdollisuuksia. Valerian-tuhannen planeetan valtakunta voisi hyvinkin kertoa omasta tulevaisuudestamme, sillä sen tapahtumat eivät ole mahdottomia. Koko ajan tieteen moniosaajat miettivät katastrofien varalle muita paikkoja joissa elää ja joiden myötä ihmiskunta selviytyisi ja niin tapahtuu myös Valerian-Tuhannen planeetan valtakunnassa. Sarjakuva on todiste siitä, mitä pääkoppa voi kehitellä, kun henkilö oikein keskittyy. Tajusivatkohan Christin ja Mézières patentoida ideoitaan aurinkopaneeleilla toimivista laivoistaan, elävistä kivistä, positiivisen energian jakavista villieläimistä ja kaikesta muusta, jonka ovat klassikkosarjakuviinsa laittaneet?

Sarjakuvan tarina alkaa avaruudesta ja sen äärettömyydestä. Äärettömyydestä avaruudessa, jossa on elinkelpoinen planeetta nimeltään Syrte. Syrte on kaiken kattava tuhannen planeetan valtakunnan keskuskaupunki, jossa on korkea kulttuuri. Ennen kaikkea Syrte on staattista sähköä omaava tuuleton planeetta, jossa on merkillinen ilmasto ja jonka taivaalla loistaa kaksi aurinkoa. Syrten kerrotaan olevan planeetta, joka ei koskaan ole ollut yhteydessä maapalloon. Syrtessä tiede on kehittynyttä ja siellä on paljon rikkautta, mutta Syrte ei ole niin hieno kuin se joskus on ollut ja köyhyyttäkin peitellään. Syrtessä hallitsee viimeinen niistä ruhtinaista, joka aikojen alussa ryhtyi laajentamaan omaa valtakuntaansa aurinkokunnan kaikille planeetoille. Tämän lisäksi siellä hallitsee salainen papisto nimeltään ”Tietäjät” ja heidän kaikkialle näkevät kätyrinsä.Tuhannen planeetan valtakunnassa eletään vuotta 2720. Muilla planeetoilla eletään eri aikakautta. Ajan käsitettä ei vuosista huolimatta tunneta Syrtellä, eikä olennot siitä syystä ymmärrä kelloja. Taitavimmat osaavat suunnistaa avaruudessa aikavallin läpi ja valovuosienkin päästä voi siirtyä Syrteen. Aikamatkailu onkin tapa siirtyä paikasta toiseen, mutta sitä ei ole keksitty Syrtessä. Kaikki tämä tulee jostain kauempaa; Kuka sen keksi ja miten, on ihmettelyn aihe? Tarinan päähenkilöinä seikkailevat Laureline ja Valerian. Laureline on kertomuksen toinen osapuoli, viileä punatukkainen nainen oikukkaalla luonteella.Valerian taas kiltti, vahva, uhkarohkea mies-perinteisellä sankarin imagolla. Laureline ja Valerian ovat ihmisolentoja ja kotoisin aurinkokunnan kolmannelta planeetalta eli maapallolta. He ovat pariskunta, jotka työskentelevät yhdessä aika-avaruuspalvelun agentteina. Annettuja tehtäviä he suorittavat pääosin luotaimellaan. Henkilöinä Laureline ja Valerian ovat erilaisia ja täydentävät toisiaan. Pariskuntana he kinastelevat usein siitä, kumpi on oikeassa. Mutta kukapa ei tekisi niin? Laurelinen henkilöhistoria on hämmentävä, eikä sitä valoteta sarjakuvassa syystä, että tarinan tekijät haluavat sinun lukevan kaikki sarjan osat. Valerian on aikamatkustaja, joka on aina valmis tekemään käskyjen mukaan, huolimatta siitä, sopiiko se hänen luonteenlaatuunsa.

Valerian-Tuhannen planeetan valtakunnassa Valerian ja Laureline lähetetään avaruuteen tiedustelemaan maapallon uhkia. Tarkoitus on saada selville, että onko Syrte uhka vai voiko siitä muodostua uhka? Luotain lähtee tutkimusmatkalle ja siirtyy aikaharppauksella Syrteen. Valerian ja Laureline soluttautuvat turistimatkailijoihin, etteivät paikalliset pelästyisi heitä. Mutta Syrtellä asuu kaiken kirjavaa ja kokoista väkeä, jonka vuoksi Homo Sapiens ei ole mitenkään erityinen muukalainen. Pariskunta kulkee torille ja kultaseppien kojulle. Laureline ihastuu vanhaan taskukelloon ja Valerian ostaa sen hänelle kultakolikoilla. Markkinatapahtuman esiintymislavalla on tietäjä. Hän huomaa yleisön joukosta Laurelinen kello kaulassaan ja tivaa huutaen ihmismeren läpi, mistä kapine on peräisin? Laureline selittää, että kello ostettiin kojulta. Seuraavaksi tietäjä kysyy, että mihin sitä käytetään? Laureline kertoo, että kellosta voi seurata ajankulua. Tämän jälkeen tietäjä ei kysy enää mitään vaan tyrmistyy ja lähtee pois paikalta. Yleisö nauraa ja pariskunta tajuaa, että jokin on vialla. Laureline ja Valerian lähtevät myös paikalta, mutta heille tehdään väijytys ja heidät vangitaan. Aurinkokennoilla liikkuva suuri kauppalaiva vie heidät yksinäisten temppelien saarelle, jossa jumalanakin pidetyt tietäjät pitävät majaa. Vastassa oleva tietäjä tietää jo etukäteen vastaukset kysymyksiin ja tietää vieraidensa olevan maan asukkeja. Tietäjä inhoaa ihmisiä ja pitää pariskuntaa edelleen vangittuna. Valerian ja Laureline pääsevät kuitenkin pakenemaan viime tingassa ja huomaavat pian, että temppelit toimivat voimalaitoksina. Hylätty lentolaite löytyy hallista ja sen käynnistyttyä, he pääsevät pakoon. Jäämyrskyn ansiosta kätyrit eivät saavuta pienlentokonetta, mutta merkillisten luontoilmiöiden takia Valerian ja Laureline joutuvat vetämään heittoistuimen vivusta ja ajautumaan näin arvaamattomuuden armoille. Vastassa kukkien seassa on Marcyam-merihirviö. Kalastajakansan metsästäessä tätä, pariskunta pelastuu täpärästi ja pääsee syrjäseudulta takaisin kaupunkiin. Suurlähettilään juhla lähestyy. Kanavalla on vilskettä ja joka puolella kiire. Valerian ja Laureline haluavat selvittää kuka on Syrten hallitsija; ruhtinas vai tietäjät? Pariskunnan täytyy soluttautua parempaan väkeen, saavuttaakseen tiedot. Niinpä he ostavat itselleen asianmukaiset vaatteet ja koristukset. Palatsiin pääseminen on kuitenkin vaikeaa, sillä vartija huomaa huijauksen läpi. Valerian ja Laureline joutuvat turvautumaan ulkopuolisen Elmirin apuun, joka kertoo mitä kautta pääsee palatsiin. Kauppiaiden kiltaan kuuluvasta Elmiristä ei kuitenkaan tiedä, onko hän luotettava? Vastineeksi avusta, pariskunta lupautuu antamaan tietoa tietäjistä. Piiloutumisen aikaan, he joutuvat eroon toisistaan. Valerian miettii (mahdollisesti huumattua) Laurelinea, mutta ei voi jättää asiaa hoitamatta, vaan lähtee ottamaan selvää juhlista. Juhlissa on näyttävät puitteet ja niiden olemassaolo muistuttaa siitä, ettei tavallisella kansalla ole asiaa sinne. Ruhtinas Ramal röhnöttää myhäillen partaansa, kun viihdyttäjät elostelevat hänen ympärillään. Valojen sammuessa yksi toisensa jälkeen, Valerian hiipii tutkimaan kulisseja. Hän löytää tutun oloisen voimalaitoksen ja ymmärtää, että kaikki on silmän lumetta. Piilopaikastansa käsin hän seuraa pian salaseuran rituaalia, jossa kaapuveikot mantraavat: ”Jotta me eläisimme ja maa kuolisi”

Valerian on kömpelö toimissaan ja paljastuu. Kaapuveikot näyttäytyvät tietäjiksi, jotka kuulusteluhuoneessa tunkeutuvat väkivalloin Valerianin ajatuksiin totuuslaitteen avulla. Laureline on koko tämän ajan ollut salissa viihdyttämässä flegmaattista ruhtinasta tarinoillaan. Normaalisti ikävystynyt ruhtinas on kerrankin hyväntuulinen ja siitä syystä vapauttaa Valerianin Laurelinen pyynnöstä. Valerian on vapautettu, mutta hänen olemassaoloaan ei ole unohdettu. Pariskunta kävelee slummikorttelille, mustalle kadulle. Elmir ja tämän ystävät odottavat heitä. Valerian ja Laureline kertovat seurueelle, mitä kuulivat ja näkivät. Elmirin viisaat ystävät kertovat kiinnostuksistaan tietäjiin, koska tietäjät ovat yliluonnollisia ja heillä on suunnaton tietovarasto. Tietäjien kerrottiin tulleen Syrteen vajaa vuosisata sitten, tehden heti tuhoa ja raunioittaen sivistyksen. Vastineeksi he toivat uskonnon, mikä syrjäytti tieteen ja pakotteet, joilla alettiin vainota älykkäitä. Ryhmä alkaa miettiä kuumeisesti, mistä tietäjät tulevat, mihin ne ovat menossa ja mikä heillä on tavoitteena? Toverijoukko miettii, miten kehitys saadaan taas nousuun ja siirtoa, miten se tehdään. Tietäjät pitää pysäyttää, mutta kaikki tulee tehdä salassa. Uutinen retkestä on levinnyt kulovalkean tavoin ja mukaan on lähdössä myös apujoukkoja muilta mailta. Kostoa on toivottu jo vuosia ja kohtauspaikat suunniteltu etukäteen. Kuulusteluhuoneesta huolimatta, avaruussatamassa lepäävä Valerianin alus on koskematon. Valerian, Laureline ja Elmir lähtevät yhdessä kohti Kotkan tähtikuviota, kauppiaskillan laivue panssarinaan. Hyökkäykseen on varauduttu ja alus liikkuukin varovasti kohti tuhansia vuosia sitten löydettyä Slomp-asteroidia. Slomp kuitenkaan ei ole autio, vaan siellä on jättiläismäisessä aluksessaan tietäjät ja heidän tukikohtansa. Aikoinaan eräs vankina pidetty onnistui pakenemaan tietäjien kynsistä ja piiloutui yhteen heidän matka-aluksistaan. Vanki kertoi, että pääaseman tietäjät johtavat muilla planeetoilla majailevia vakoilijoitaan aluksesta käsin. Elmirin tavoite on hyökätä tukikohtaan ja vapauttaa mahdolliset vangit. Valerianin aluksella on aikahypyn avaimet ja taistelu voidaan helposti käydä avaruuden sijaan aikatilassa, jolloin viholliset joutuvat sotimaan yksinään. Laivuetta seuraa vihollisten joukko. Valerianin alus on kuitenkin askeleen edellä ja aikajanan kautta hän osuukin tietäjien aluksiin, räjäyttäen nämä tuhannen päreeksi. Näkymättömyyskilven avulla alus laskeutuu vihdoin Slompille ja muu laivue seuraa sen perässä. Valerianin johtamana joukko hiipii pimeydessä rangaistuslaitoksen läheisyyteen. Vartijat yllätetään yksi kerrallaan, eikä kenellekään anneta mahdollisuutta vastatuleen. Kaikki näyttää olevan sekasorron vallassa, mutta kuitenkin täysin hallinnassa. Orjat ovat vapaita, mutta tukikohta odottaa seuraavaksi…

Tietäjät kertovat keitä ovat ja järkytyksekseen Valerian huomaa ensimmäistä kertaa olevansa sanaton. Kaikki on ollut hyvin organisoitua, jolla he tarkoituksella ovat johdattaneet Valerian luokseen. Hänen yllätyksekseen, he tekevät joukkoitsemurhan.Valerian on nyt ainut, joka tietää totuuden. Ainut jäänne tietäjien olemassaolosta on Laurelinen vanha kello ja tätä tukeva Valerian muisti. Kaikki on kuitenkin ollut turhaa. Tietäjät eivät olleet vihollisia. He olivat yrittäneet ratkaista samaa asiaa, mitä Valerian ja Laureline. Maailmankaikkeus oli sairas jo paljon ennen heidän tuloaan, sillä sivistyksen rappeutuminen oli ollut osa hitaasti etenevää tapahtumasarjaa, jolle kukaan ei voinut mitään. Mutta vallankumous, se olisi kohta ovella…

Valerian-Tuhannen planeetan valtakunta on ollut eeppinen myyntimenestys kaikkialla maailmassa. Uudet sukupolvet ovat päässeet tutustumaan avaruusoopperan juhlapainoksiin ja viimeistään elokuvan myötä se tulee tahkoamaan uuden ennätyksen yleisöluvuissa.

Eli jos et ole vielä tutustunut Valerianin sarjakuviin, niin eikö olisi jo aika?

 

P.S. Blogini kanssa yhteistyössä Arthouse: https://kauppa.tietosanoma.fi/epages/tietosanoma.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Tietosanoma/Products/9789518875522