Onneksi oli maitoa: Gaiman; Riddell (Kirja-arvostelu)
”Onneksi oli maitoa (Fortunately, The Milk) on Neil Gaimanin nokkela ja naurattava kertomus aikamatkoista, kummallisista otuksista, maidosta ja isistä.”
Mitä saadaan aikaan, kun yhdistetään Merirosvoja, Viidakkojumalia, Galaktisia poliisidinosauruksia, Vampyyreita, Avaruusolentoja, Aikamatkustava tiedemies sekä tuiki-tavallinen isä? Saadaan aikaan soppa, minkä voi pelastaa vain ja ainoastaan maitotölkki.
Kirjan kirjoittaja Neil Gaiman syntyi vuonna 1960 Portchesterissa; Englannissa ortodoksijuutalaiseen perheeseen. Perhe ei ollut tavallinen brittiperhe, vaan Neil oli jo pikkulapsena aktiivinen skientologiakirkon jäsen. Ehkäpä tästä syystä, Neilille kehittyikin varsin mielikuvitusrikas ajatusmaailma. Lapsena Neil rakasti lukemista ja oppikin jo neljävuotiaana lukemaan. Varsinaisen palon tekstiin hän sai kuitenkin vasta koulussa, voittaessaan kirjoituspalkintoja. Neilin suosikkikirjat lapsena olivat Lewis Carrollin: Liisan seikkailut Ihmemaassa sekä Bob Kanen ja Bill Fingerin Batman-sarjakuvat. Vähänkö Neil tiesi, että tulisi itsekin jonain päivänä tekemään sarjakuvakansia samalle Batmania tehtailevalle DC Comics- kustantamolle? Neilin lapsuusperhe arvosti peruskoulutusta niin paljon, että poika sai oppinsa sekä kristillisistä oppilaitoksista, että yksityisistä kouluista. Huolimatta vanhempiensa toiveista Neil ei koskaan kuitenkaan jatkanut opiskelujaan lukion jälkeen. Neiliä voikin aidosti pitää itseoppineena kirjoittajana.
Kiinnostus sarjakuviin Neilillä alkoi teini-iässä. Tuolloin hän halusi itsekin ruveta piirtäjäksi. Neil oli aiemmin jo saanut jalkansa oven väliin, voitettuaan kirjoituskilpailuja, joten huomattiinpa hänen kykynsä pian myös kirjallisuuspiireissä. Neil alkoi menestyä, huomaten pian, että kilpailu alalla on todella kovaa. Nuori mies alkoikin laittaa yhä enemmän painoarvoa tekstiinsä, jota oli kehittänyt piirtämisensä ohella. Neil suuntasi teoksensa lapsille sekä nuorille ja saikin pian varsin laajan lukijakunnan. Naimisiin hän meni samoihin aikoihin amerikkalaisen laulaja/lauluntekijä Amanda Palmerin kanssa, jonka kanssa asuu tätä nykyä Minnesotassa Yhdysvalloissa ja pariskunnalla on neljä lasta. Neil on kirjoittanut ja kuvittanut lukuisia eri teoksia, joista tunnetuimpia lienevät hänen Sandman-sarjakuvansa sekä Coraline, josta on tehty elokuva-animaatiokin. Neil on palkittu mm; World Fantasy Award-palkinnolla, Darius Award-palkinnolla, Bram Stoker Award-palkinnolla, sekä Hugo- että Nebula-palkinnoilla.
Kirjan toinen ja varsinainen kuvittaja Chris Riddell syntyi vuonna 1962 Cape Townissa; Etelä-Afrikassa liberaaliin perheeseen. Perheen isä toimi pastorina niihin aikoihin, kun levottomuudet alkoivat ja pian perhe muuttikin pysyvästi pois Afrikasta takaisin vanhempien kotimaahan Englantiin. Lapsena Chris kertoo olleensa luonteeltaan hyvin levoton, mikä saattoi johtua osittain perheen asemasta ja isän kiireisestä työstä. Chrisillä olikin tapana häiritä usein isänsä puheharjoituksia. Neuvokas äiti päätti antaa pojalleen muuta mietittävää ja laittoi tämän käteen pensseleitä, kyniä ja paperia. Siitä syntyikin Chrisille harrastus, johon taiteellinen poika purki ylimääräistä energiaansa luoden kaikenlaista jännää.
Chris ja Neil lukivat samoja kirjoja, mutta tärkeimmäksi innoittajakseen Chris kuitenkin kertoo E.H. Shepardin-Nalle Puhin kuvittajan. Koulutuksen osalta Chris kävi perinteisesti lukion ja opiskeli Brightonin arvostetussa ammattikorkeakoulussa kuvittajaksi, jossa hänen opettajanaan toimi mm: Lumiukko-sadun tehnyt (Raymond Briggs). Chris on tullut tunnetuksi yhteistyöstä eri kirjailijoiden kanssa, joista kuuluisin teos lienee The Edge Chronicles (vuonna 1998). Yksityiselämästään Chris on ollut medioissa vaiti, mutta julkisesti hän on kunnostautunut kuvataiteilijan uran ohella poliittisena sarjakuvapiirtäjänä sekä oikeuden puhujana. Chris on palkittu mm; Greenway-mitalilla sekä Costa sekä -UNESCO-palkinnoilla.
”Onneksi oli maitoa” julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2013. Teoksen kirjoitti Neil Gaiman, ja alkuperäisen kansikuvan kuvitti Skottie Young. Kirjan kirjoittaja halusi tehdä kuitenkin kirjansa kuvista aiempaan kirjasarjaansa sopivamman, joten kirjan kansikuvakin päivitettiin. Neil Gaiman ja Chris Riddell eivät olleet ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, vaan myös teokset Coraline (2002) sekä The Graveyard Book (2008) syntyivät parivaljakon yhteistyönä. Loppuvuodesta 2017 Jalava käänsi ja kustansi ”Onneksi oli maitoa” teoksen suomenkielelle.
Sain äskettäin arvosteltavaksi tämän mainion kirjasen.”Onneksi oli maitoa” on mielestäni veikeä, vauhdikas ja mielikuvituksellinen kertomus siitä, miten isä yrittää viihdyttää lastensa tylsää päivää, kun äiti on työmatkalla. Maito on kaapista aina loppu ja se on niin arkipäiväinen asia, että sitä ei meinaa millään muistaa…Voiko isää siis syyttää, jos hän unohtaa asian? Velvollisuudentunteesta isä raahautuukin kauppaan, kouluikäisten lasten jäädessä odottamaan kotiin. Mitä kaikkea voi sattua sitten kaupassa tai kauppareissun aikana, onkin vallan toinen juttu…”Onneksi oli maitoa” on Neil Gaimanin hauska puolustus siihen, miksi isäihmisillä kestää kauppareissuilla usein niin julmetun kauan. Kirjan kuvitukset ovat kirjan todellinen helmi ja saavatkin pienet kuulijat todella keskittymään hauskaan kertomukseen. Entä kirjan pituus? Se on juuri sopiva.
Nostetaan siis peukut ylös. :)
Blogini kanssa yhteistyössä: Arthouse Jalava (https://kauppa.tietosanoma.fi/9789518875607)