Man, I feel like a woman!
Pienistä asioista isoihin asioihin, tänään onnistui kaikki. Tunne on sanoin kuvaamaton, sillä olen niitä ihmisiä jotka saavat aina pettyä. Olotilani on uskomaton. Tältäkö tuntuu, kun pää on pilvissä? Kukaties, ehkä alkaa aurinko hymyilemään risukasaan. Pienistä asioista ihminen voikin iloita. Kermana olotilan päälle, aamusta alkoivat myös puolukkapäivät. Moni lukija ajattelee: ”Oi ei, mikä myötähäpeä”
Mutta minä voisin huutaa maailmalle, että on ihanaa olla nainen! Tunnen olevani elossa!
Kaksi vuotta sitten minulla todettiin vaikea endometrioosi. Lääkärit sanoivat, että koska elimistöni tuottaa liikaa naishormonia, niin tämä on syy endometrioosin aggressiivisuuteen. Endometrioosikasvaimet olivat tukkineet toisen munasarjan johtimen ja siitä syystä, tämä toinen munanjohdin lakkasi toimimasta, eikä vapauttanut enää munasoluja. Kipu oli sietämätön, mutta kipukin oli pientä sen rinnalla, että tieto raskautumisen mahdollisuudesta pienenisi huomattavasti ja saattaisin ennenaikaisesti mummoutua. Mummoutua? Miten se on mahdollista? Kun kuukautiskierto loppuu naisella, niin nainen alkaa vanheta. Luonto on naisille paljon julmempi kuin miehille. Miehet voivat tehdä lapsia vielä kahdeksankymppisinäkin. Eikä siinä vielä kaikki. Naisia on ”siunattu” kaiken maailman vaivoilla, mistä harvoilla miehistä on mitään hajua. Endometrioosi on sellainen ikävä vaiva. Kohdun sirottuma leviää ympäri kehoa (kohtukudosta alkaa kasvamaan paikoissa, missä sen ei kuuluisi kasvaa. Sitä voi esiintyä keuhkoissa, vatsaportissa, virtsarakossa, jopa aivoissa). Endometrioosi aiheuttaa kipuja ja lapsettomuutta, itselläni sekundaarista sellaista. Minulla todettiin endometrioosi nuorena kaksikymppisenä. Siitä lähtien kun tulin ”naiseksi” olen kokenut pyörtyilyä ja kovia kramppeja. Lääkkeitä tuputettiin usein, mutta kieltäydyin niistä. Monista keskenmenoista huolimatta pystyin elämään asian kanssa, vaikka takaraivossa pyörikin. Esikoinen saatiin maailmaan yhdellä yrittämällä. Toisen lapsen saantimahdollisuudet olivat pienet (Epäiltiin että ensimmäisen raskauden aiheuttamat vaikeat tulehdustilat ja vaikea synnytys olisivat pahentaneet endometrioosiani). Kävin läpi rankat hormonihoidot ja lääkärit laittoivat minut koeputkihedelmöitysjonoon, sillä eivät uskoneet luonnolliseen hedelmöittymiseen. Minulta poistettiin leikkauksessa endometrioosikasvaimia joka puolelta kehoa. Kaiken sen pitkän piikitysajan jälkeen aloin olla epäuskoinen uuden vauvan suhteen. Mutta ”Onnen kantamoinen” päättikin tulla puolelleni. Lopulta enää yksi Clomifenkuuri ja siitä se lähti. Vauva syntyi vähän päälle yhdeksän kuukautta myöhemmin. Olin, ja olen ikionnellinen täyden kympin babysta. Vauva-aika on ollut rankka kolikkeineen ja refluksitauteineen, mutta kävisin helvetin uudelleen läpi hänen vuokseen. Vaikka puolisoani rakastan, niin en voisi koskaan rakastaa ketään niin paljon kuin lapsiani.
Olen vaimo, mutta enemmän äiti. Minusta on epätervettä roikkua puolison rakkaudessa (Nuori minä olisi kauhistunut näistä kirjoituksista). Jokaisen vanhemman tulisi laittaa lapsensa omien tarpeidensa edelle. Entä jos tulee ero? Lapsia pitäisi aina ensisijaisesti ajatella. Joskus on vaikea erottaa äitiyttä ja vaimona olemista. Joskus puoliso jää huomioimatta. Tuolloin unohtuu myös minäkuva ja naisena oleminen. Mitä naiseus sitten on? Se on äitiyden lisäksi paljon muutakin. Kaikkia naisiahan ei ole edes tehty äidiksi. Tällaiset naiset kaiketi tiedostavat enemmän vahvuutensa, koska voivat käyttää kaiken aikansa itsensä kehittämiseen. Minulle naiseus on monta asiaa samassa paketissa ja myönnän ajattelevani hieman vanhanaikaisesti, ehkä seksistisestikin. On kuitenkin pelottavaa ajatella, että ”kuivuu” ennen aikojaan…lapsellista? Todennäköisesti. Ajattelen kuitenkin, että olen nuori. Minulta odotetaan tiettyjä asioita. Mummoksi en halua vielä moneen vuoteen.
Onnekseni, viimein vuoden odottamisen jälkeen ne alkoivat uudestaan. Nimittäin ne, mitkä tekevät meistä naisista nuoria naisia. Ja minä otan ne päivät ilolla vastaan. Tulkoon siis pääsärky, pahoinvointi ja rättien vaihto. Iloitkaamme siitä, että olemme naisia! Kliseistä, mutta tämä biisi kiteyttää oikeastaan kaiken 🙂 😀
Ihanaa illanjatkoa kaikille naisille. Älkää pitäkö naiseuttanne itsestäänselvyytenä.