Meidän viikonloput

Perusviikonloppu

Viimeiset kaksi viikkoa olen ollut todella rikki henkisesti ja fyysisesti. Olen ollut ärtynyt ja tekstistäkin on varmaan välittynyt tuo negatiivisuus. Lapset ja minä olemme kuumeilleet ja olleet vatsataudin kourissa vuoronperään. Välissä on ollut päiviä ettei mitään, ja seuraavana päivänä joku oksentaa lattialle tai alkaa huutaa räkä poskella otsa tulessa. Välillä on juostu isomman lapsen harrastuksissa ja välillä jätetty päiviä väliin, kun mennyt spedeilyksi jo aamutunneista lähtien. Asiaa ei ole edesauttanut se, että puoliso on lähes asunut töissä, joten kotonakaan en ole saanut mitään apuja. ”Tuo äiti sitä. Tuo äiti tätä. ÄITI!”  Olohuone on edellistä enemmän pomminjäljiltä, maidot on kaadettu matolle ja tuntuu että vaikka kuinka juon kahvia, niin en herää tähän päivään…Ja turvotus, se on ihan järkyttävää. Olen kuin Michelin ukko. Ulkona on mustaa jäätä, heti kun astuu pihalle. Puoliso taittoi nilkkansa postilaatikolla, mutta onneksi oli paranevaa laatua (mikä on hyvä), sillä en jaksaisi hoitaa kolmattakin. Harmittaa olla neljän seinän sisällä, mutta ei voi mitään. Menisitkö itse kahden helposti kaatuilevan toipilaan kanssa ulos riehumaan? Onneksi tuli viikonloppu. Puolison on nyt PAKKO olla töistä pois ja saan minäkin vähän hengittää.
Meidän viikonloput ovat usein tällaisia. Jos jotain suunnitellaan, niin suunnitelmat menevät usein mönkään tavalla tai toisella. Viikonloppuisin emme lyö ikinä mitään suunnitelmaa täysin lukkoon, koska on kurjaa perua luvattu. Viikonloppujen idea on kuitenkin pääsääntöisesti rauhoittua arkiviikon oravanpyörästä, tai sitten puhun vain omasta ja perheeni puolesta.

Perjantai on ihana päivä, koska illalla saa rauhoittua tai saa lupauksen rauhoittumisesta. Mitä voi sanoa perjantaista muuta kuin, että se on lempipäiväni? Meillä perjantai-ilta otetaan rennosti vastaan; saunotaan ja syödään roskamättöä. Lainataan koko perheen leffa tai katsotaan Kova laki (aikuiset). Lapsetkin ihmeesti rauhoittuvat, vaikka luulisi sen olevan toisinpäin.

​(Leffat)

Lauantai meillä on pyhitetty menoille. Jos jossain käydään, niin se on yleensä aina lauantaisin. Viime viikolla olimme elokuvateatterissa katsomassa lastenelokuvan viimeistä osaa trilogiasta Onneli&Anneli. Tänään käytiin Hesessä (mitä ei usein tehdä, viimeksi vuosi sitten).

(Realistisia kuvia kuten niiden pitäisi olla. Repesin totaalisesti)

Sunnuntai meillä on usein liikuntapainotteinen. Sunnuntai meillä on myös rästiin jääneiden kotitöiden päivä. Kesällä uidaan ja talvella liikutaan sään mukaan. Viikon viimeisenä päivänä myös leivotaan. Meillä menee aika kaavan mukaan rutiinilla nämä päivät, vaikka tosi rentoina pyrinkin ne pitämään. Jos joka päivälle olisi aina jotain, niin voisi olla että väsyisimme aika nopeasti, sillä me olemme introverttejä. Ihmiset ovat erilaisia. Joku saa voimaa hirveistä ihmismassoista ja toinen väsähtää. Muistaisin että muutama viikko sitten oli tällainen viikko kokonaisuudessaan, jolloin joka päivälle oli jokin meno. Koko viikko meni sumussa ja lapset menivät niin ylikierroksille, että tilanteen rauhoittaminen vaati useammankin päivän. No mitä siitä seurasi meille? Univelkaa ja yleiskunto laski. Nyt ollaan oltu toista viikkoa kipeinä…Ja sunnuntai?
-Sitten kun ollaan parannuttu, niin surullisesti viikonloppu on jo ohitse. Maanantaina alkaa koko rumba uudestaan. Vaatii aika teräspakkia tässä myllytyksessä, mutta mistä sellaisia saa?

Miten te vietätte viikonloppua? Pyrittekö aina käymään jossain vai nautitteko hiljaiselosta?