Narsismi ja Bloggaus

Otsikossa se tulikin, nimittäin aihe mikä koskettaa hyvin monia bloggaajia. Itserakkaus on hyväksi, kun ollaan näkyvässä osassa. Kyynärpäätaktiikkaa ei tarvitse käyttää, jos on hyvä kirjoittaja. Hyvänä tyyppinä sinun ei tarvitse alistaa muita, pönkittääksesi omaa itsetuntoa. Mutta sellainen henkilö huomataan, joka tuo itsensä röyhkeästi esille. Nykyään pitää olla hieman ”narsisti”, sillä ilman itserakkautta henkilö ei pääse tavoitteisiinsa. Kuka sinua arvostaa, jos et sinä itse? Jos pyydät anteeksi olemassaoloasi, niin sinullehan nauretaan. Bloggaamisessa ei ole kyse itsensä esille tuomisesta, mutta itsensä esille tuominen voi edesauttaa mahdollista uraa sisällöntuottajana. Media ja viestintäala ovat erittäin häilyviä ja raakoja. Ensimmäisenä päivänä olet kuuminta hottia ja seuraavana olet unohdettu. Ajan hermoilla pysyminen vaatii multityöskentelyä ja rautaisia hermoja. Lisäksi pitää olla hyvä kuuntelija. Pelkällä huulirasvojen mainostamisella ei pääse pitkälle, vaan sinulla pitää olla ideoita ja blogisi pitää kehittyä koko ajan. Sinun pitää olla valmis antamaan itsestäsi aina vain enemmän. Jos et uskalla kertoa mitään elämästäsi etkä mielipiteistäsi, niin huomaat että lukijoiden kiinnostus lopahtaa ajan myötä. Et voi koskaan saada blogista rahaa, jos et kerää uusia lukijoita. Lukijat ovat niitä, joiden ansiosta moni saa uran kirjoittamisella.

Mutta miten kerätä uusia lukijoita, jos ei ole laajaa kaveripiiriä ja sukulaisia paljon? Luulisin, että kyse on verkostoitumisesta ja siitä, että pyrkii olemaan joka paikan höylä. Itselläni on vielä paljon opittavaa. Omalla kohdallani ongelma on juuri tuo laajan kaveripiirin puuttuminen ja se, ettei ole sukulaisia. Minut tunnetaan kyllä. Vahvuuteni on se, että olen (Suomessa asunut) elämäni aikana yli kahdellakymmenellä paikkakunnalla ja tutustunut lukemattomiin naamoihin joita en muista, mutta moni muistaa kuitenkin minut. Ja koska olen tunkenut itseäni joka paikkaan, siitä huolimatta että olen (erittäin) ujo, niin se on alkanut tuottaa tulosta. On kiva huomata, että ihmiset tunnistavat minut, vaikka ne stalkkerit voisivat kyllä jäädä jonnekin…Jokatapauksessa, olen kasvattanut koko ajan lukijakuntaani sadoista, tuhansiin lukijoihin. Omien lukijoideni ikähaarukka on teini-ikäisistä neljäkymppisiin, joten ilmeisesti kirjoitan aiheista, mitkä sopivat monen ikäisille ja teen jotain kerrankin oikein. Ongelmani on kuitenkin se, että vaikka tykkään kirjoittaa omasta elämästäni, niin olen alkanut arvostamaan itseäni vasta myöhemmällä iällä. Elämän muistikuvissa on hyvin paljon negatiivista ja välillä ne ponnahtavat väkisinkin tekstiin. Lapsena sain kuulla niin paljon haukkuja ja olin koulukiusattu, että kesti hyvin kauan hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Ihmisillä, jotka ovat sinut itsensä kanssa, on paljon laadukkaampi elämä. Itserakkaus ei ole pahasta, mutta milloin se on liikaa? Milloin itserakkaus muuttuu narsismiksi? Vaikka olen kertonut itsestäni jonkin verran, niin pyrin välttelemään kehuilua. Jatkuva itsensä esittely ja päivittäinen selffieiden otto kertoo itsessään jo harmaan rajan ylityksestä ja lisäksi se on äärimäisen noloa; oli sitten kuinka nuori/kaunis henkilö tahansa kyseessä. Todennäköisesti monet sisällöntuottajat eivät itse huomaa sitä, että asia on vähän riistäytynyt käsistä? Koska kaikki tekee näin, niin eihän siinä silloin ole mitään kummaa? Muotiblogit ovat kivoja. Niitä on mukava lukea, varsinkin kun joku on tehnyt halpoja löytöjä vintageliikkeestä, sisustanut kotinsa persoonallisilla esineillä tai löytänyt alelaarista mahtavan meikin. Itse aloitin vasta syksyllä blogien lukemisen, mutta täytyy myöntää, että olen korviani myöden kyllästynyt blogeihin, joissa esitellään ökykalliita asupostauksia päivittäin ja näytellään erilaisia duckface-kuvia. Miten se naamataulu näyttää huomenna erilaiselta, jos olet yhden ilmeen nainen tai mies? Silloin tulee esille juuri se narsismi. Narsismi on sairaus. Narsisti ei välitä muista kuin itsestään ja omista tarpeistaan. Kuitenkin, monesti kuulusimpien blogien takana työskentelee juuri narsisti, joka käyttää lukijoita välikappaleena vain päästäkseen aina enemmän ylös. Tässä häiritsee monikin asia. Asia tiedostetaan yleisesti, mutta siihen ei reagoida mitenkään muuten kuin julkisilla mammapalstoilla haukkumisilla. Miksi blogi vetää aina enemmän lukijoita puoleensa, jos kirjoittajasta ei pidetä? Koska blogi kiinnostaa. On mielenkiintoista seurata, mitä hölmöä henkilö seuraavaksi keksii. Ajatellaan, että jos itsellä menee huonosti, niin ei tuollakaan vahvasti mene. Narsisti menee rajan yli ja tietää tämän. Hän jakaa jokaisen sukulaisensa tiedot, vaikka lähipiiri on useasti pyytänyt, ettei jaa henkilökohtaista tietoa.  Hän kertoo jokaisen vessatarinan, jos se on se juttu millä pääsee ”esille”. Tekeekö henkilö itsestään tarkoituksella pellen?  Ei, vaan hän välittää vain rahasta. Työpaikalla tällainen henkilö on mestarimanipuloija, joka saa kaikki työtoverit yhtä henkilöä vastaan. Koulussa hän saattaa olla opettaja, joka nostaa vain ”lemmikkiensä” numeroita. Töissä hän on aina POMO. Minä tunnen monta narsistia. Pahinta on se, että he eivät edes itse tajua olevansa narsisteja. Milloin narsismista tuli edes hyväksyttyä?? Narsismista tuli hyväksyttyä silloin, kun tajuttiin ”yleisesti”, että kiltit ihmiset ovat heikkoja. Aiheena tämä on kiellettyjen listalla, mutta totuus on se, että tietynlaista narsismia vaaditaan nykyisin monilta. Kukaan julkkis ei koskaan myöntäisi olevansa narsisti, jos asian myöntäminen ei olisi muotia sillä hetkellä. Vaan mielummin puhutaan mielialahäiriöistä ja masennuksesta, että saadaan ne vähätkin propsit kotiin. Mutta annetaan narsistille anteeksi. Totuus on se, että tällainen ihminen on äärimäisen yksinäinen niissä tekemissään fantasiakuvitelmissaan. Sääli olisi enemmän aiheen kuin ilkeily. Tällainen henkilö ei ole mahtava kuolematon, vaan tavallinen kuolevainen, joka tarvitsee apua ja hyvin pian.
Minä myönnän, että rakastan itseäni.  Noin, se on sanottu ääneen. Lisäksi arvostan itseäni nykyään liikaa ja siksi en hyväksy törkyä enään keneltään. Jokaisen henkilön tulisi kerran elämässään sanoa, että rakastaa itseään. Tiedättekö miten narsistin erottaa? Narsisti ei ikinä myöntäisi rakastavansa itseään (päinvastoin), vaan kerää ihailijoita, jotka sanovat hänen olevan IHANA. Siinä ero.