HipHop-musiikki

HipHop tulee kirjaimellisesti englannin sanoista HIP ja HOP, mitkä tarkoittavat ”tyylillä hyppäämistä”.
HipHop on musiikin tyylilajina laaja ja siihen kuuluu tärkeänä osana oma populaarikulttuurinsa. Tällaisia kulttuurin muotoja ovat: Levyjen pyörittäminen, Räppäys, Äänien matkiminen eli Beatboxaus, Graffittien teko sekä  erilaiset tanssit kuten: Crunk, Popping, Robotti jne. Hiphop-musiikilla on monta eri suuntausta, joista kuuluisin on RAP ja sen alaluokat. Näihin luokkiin kuuluvat mm; Old School, New School, Gangsta Rap, West Coast, East Coast ja uusimmista Reggaeen sekoitettu Rap eli Reggaton, -mikä on sekoitus nimensä mukaisesti. Rap, suomeksi Räp, tuli maailmanlaajuiseksi ilmiöksi 80-luvulla Musiikkitelevision myötä. Nuorille avautui ihan uudenlainen maailma, aiemmin koettujen musiikillisten suuntien sijaan. Rap ei ole musiikkia, vaikka sitä sellaiseksi kutsutaan, vaan se on taito ilmaista itseään ”puhuen” rytmissä musiikin tahtiin. Ei ole helppoa heittää tekstiä päästä ja vieläpä niin, että sanat soveltuvat biittiin. Toisin kuin uskotaan, niin Rap-musiikki ei syntynyt alunperin New Yorkin Bronxissa, vaan Rap tunnetaan ilmaisuna jo keskiajan Englannista. Tätä ilmaisua esittivät valkoiset kansan viihdyttäjät torikokoontumisissa, joissa kertoivat huutamalla riimeinä kansantarinoita, uutisia maailmalta ja hovista. Tämän ”Runohuudannan” esittäjät olivat korkeasti arvostettuja, asiaan hyvin perehtyneitä taiteilijoita ja virkamiehiä. Taito hävisi uusien viihdykkeiden ja musiikillisten ilmaisujen myötä ja vaipui sadoiksi vuosiksi unholaan. Vasta uudella ajalla, keksi joku suurkaupungin sykkeessä ruveta esittämään taitojaan, jolla saada kuulijoita. Rap nousi uudestaan esille 1960-70-luvulla, jolloin mielenilmaisuissa vierailleet poliittiset Mustat Pantterit halusivat riimityksillään tuoda oman kantansa esille. Se joka näissä kokoontumisissa voitti  ”runobattlen”, sai vedettyä läpi omat ajatuksensa.
Tiedän kaiken tämän, koska olin itsekin joskus nuori. Kiinnostuksen kohteita minulla on ollut satoja. Lapsena kirjoitin paljon runoja ja tarinoita, mutta koska riimittely ja kirjoittaminen olivat aliarvostettuja lajeja nuoruudessani, niin monet herkät ihmiset (kuten minä), joutuivat todella selittelemään harrastuksiaan.

 Pian kuitenkaan, ei ollut enää nörttimäistä laittaa tekstejä kovimpiin raameihin. Joten oli ainakin itselleni luonnollista siirtyä tietynlaisesta poikatytöstä tämän musiikinkin suurkuluttajaksi. Nolo vaiheeni kesti noin kolme vuotta teini-iästäni, mutta etu se oli todellakin, sillä kasvoin vahvaksi aikuiseksi ja nykyään uskallan olla sellainen kuin olen. Olen oikeutetusti aikoinaan ansainnut sellaisenkin tittelin kuin ”Kerrospukeutuja” 😀 😀

Tässä viisi suosikkiani kyseisestä tyylilajista:

1. https://www.youtube.com/watch?v=KZaz7OqyTHQ

2. https://www.youtube.com/watch?v=1plPyJdXKIY

3. https://www.youtube.com/watch?v=2soGJXQAQec

4. https://www.youtube.com/watch?v=5wBTdfAkqGU

5. https://www.youtube.com/watch?v=mcCK99wHrk0