Goodbye Facebook

Erosin eilen facebookista ja se oli paras päätös ikinä!

Erään sosiaalisen mediagurun mukaan määrä, mitä sinulla on naamakirjassa kavereita määrittelee sinut ihmisenä ja niin, että oletko edes olemassa. Joku applikaatio siis kertoo ihmisarvoni, Really? Ilmiötä seuranneena havahduin siihen, että ihmiset ympärilläni ottivat tosissaan tämän asian (Jopa ne jotka ovat koko ajan väittäneet itselleen, että eivät välitä mitä joku toinen heistä ajattelee ja kuitenkin, itse niin orjallisesti toimivat). Nyt tuntuu olevan oikein kilpailu siitä, että kuka kerää eniten kavereita ja seuraajia. Hyväksytään kavereiksi ihmisiä joita ei ole koskaan tuntenut tai ihmisiä, joita viimeksi on nähnyt 20 tai jopa 40 vuotta sitten. Tein itsekin nuorena, lapsettomana ja naiivina tällaista. Kun palasin myöhemmin naamakirjaan takaisin, niin hyväksyin enää 5 % ihmisistä. Sinisilmäinen saa olla, muttei tyhmä! Oli aika järkyttävää huomata tuttujen ja sukulaisten kavereissa ihmisiä, jotka aidosti edustivat ääripäitä. Sukulaisenikin…no…sukulaiset ovat sukulaisia, enkä näe heitä joka päivä. Mutta kuka pitää kavereissa tuntemattomia ulkomaalaisia henkilöitä, joilla on eläinten ja joskus ihmistenkin päänleikkauskuvia seinä täynnä? Entä kuka pitää kavereissa henkilöitä, jonka seinässä toistuu jatkuvasti rasismi ja natsismi? Voisi ehkä sanoa, että olen kyttääjä, mutta avoin seinä on omaa tyhmyyttäsi. Tiedättekö, on sanonta sille, että millainen kaveri sellainen itse? Se millaisia tuttuja pidätte kirjassa kertoo myös teistä. Puolestani ihmiset saavat pitää millaisia kavereita haluavat, mutta ”kiva” sitten kun näiden sukulaisten kavereissa on juuri näitä hulluja ja sukulaiset jakavat kaikki tykkäämiset ynnämuut tällaisten kanssa. Kun sitten ilmaisee, ettei halua mitenkään olla yhdistettynä tuollaiseen sontaan, niin saa vihat päällensä. TODELLA kypsää ajattelua. Halveksin ääripäitä ja minulla on oikeus mielipiteeseeni. Mitä on tapahtunut neutraalille yksilöajattelulle? Nykyään kaikki on joko tai? Miten olisi kerrankin ajatella omilla aivoillaan? Täytyy sanoa, että juuri tällaistenkin asioiden takia olen harvinaisen hyvin alkanut ymmärtämään ihmisiä, jotka eivät koskaan ole menneet naamakirjaan. 

Ei siinä, kukin tallaa tyylillään. Mutta mitä järkeä on kerätä profiili täyteen kavereiksi ventovieraita henkilöitä? Jos haluaa kerätä mahdollisimman suuren ihalijalauman tai seuraajia, niin liittyisi instagramiin (mitä aion tehdä lähitulevaisuudessa). Itse olinkin naamakirjassa juuri sukulaisteni ja tuttujen takia, koska en halunnut aina olla se viimeinen, joka kuulee ikävistä tai iloisista asioista. Viime vuosina kuitenkin, olen ollut naamakirjassa aina vaan vähemmän. Koko applikaatio on itselleni ollut vain välttämätön pakko etäisyyksien takia. Mutta sitten huomasin, että yhteydenotot ihmisten välillä vähenivät, koska oli niin paljon ”helpompaa” laittaa faceen se viesti kuin soittaa, tekstata tai mailata. Omalla kohdallani naamakirja onkin juuri huonontanut normaalia kanssakäymistä, kun tilalle on tullut passiivinen tykkääminen. Ihmiset keitä kiinnostaa olla yhteyksissä kyllä ovat, ja ne joita ei kiinnosta…no tämä päätös oli muutenkin silmiä-avaava asia, joten en menetä mitään. Aiemmin pidin naamakirjasta taukoa noin neljä vuotta. Tuona aikana muistelen olleeni onnellisempi ja tasapainoisempi. Käytin sen vähänkin facebookissa notkumani ajan liikkumiseen ja puuhasteluun. Joku sanoo, että silloin tällöin 15 minuuttia naamakirjassa ei ole paljon. Laita kuitenkin ylös kuluttamasi aika viikon ajalta, niin voit yllättyä?  

Minua ei koskaan ole ärsyttänyt naamakirjassa muiden ihmisten onni. Tiedän aika hyvin, mitä siellä kulisseissa tapahtuu ja voin sanoa, että useimmilla se on juuri kulissia. Jotkut voivat aidosti olla onnellisia hyväosaisia, mutta on myös rikkaita ja onnettomia ihmisiä, jotka leikkivät muuta. Ne joilla on ollut vastoinkäymisiä, ansaitsevat todella onnensa. Naamakirjan mukavat puolet ovatkin olleet juuri siinä, että on voinut jakaa hyvät asiat ja hyvän mielen. Alunperinhän tämän applikaation idea oli kerätä uusia tuttavuuksia ja pitää yllä vanhoja. Nyt kuitenkin koko idea on kaatunut ja tilalle on tullut jonkinlainen kilpailu. Koko kirja on nykyään yhtä mainostaulua sekä sivun ylläpitäjien, että profiilien omistajien toimesta. Toinen asia mikä harmittaa on, että kaikki on muuttunut hirveän negatiiviseksi. Ihmiset eivät voi jakaa enään mitään iloisia asioita ilman, että joku puhuu pahaa selän takana tai heittää ikäviä kommentteja. Riidankylväntää täynnä ja muiden vähättelyä. Asioita, joita nimenomaan arkielämässäni koitan vältellä. Naamakirjan pisteitä silmissäni laski myös turvallisuuden heikkeneminen. Almamediassakin tiedotettiin, että tavallisten ihmisten tietoja myydään eteenpäin naamakirjan omistajien toimesta. Ei siinä, itselläni ei ole mitään salattavavaa. Kuitenkin, tällainen asia on yksilön vapauksia vastaan ja ajaa yhteiskunnan koko ajan enemmän ja enemmän poliisitotalitarismiksi, jossa henkilön ääni ei ole enää mitään. Tällaisia asioita en voinut tukea millään tavalla. Joten häivyin. Tämä oli toinen kertani, kun erosin naamakirjasta ja voin sanoa, että vaikka epäröin pitkään, niin päätös myös pysyy. Konkreettinen eroaminen oli yllättävän helppoa.Vaati vain painalluksen yhdestä otsikosta: Poista tili käytöstä ja se oli siinä.

Mitä tunnen nyt? Olo on aivan mahtava! 😀