Hiljaiseloa

Olen tarkoituksella pitänyt hiljaiseloa jo useamman viikon. Blogi ei ole siis lopettanut, eikä ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Koen että lapset tarvitsevat aikaa ja kesästä nauttiminen,- ovat sellaisia asioita mitkä pitäisi aina priorisoida tehtävälistan kärkeen. Olen näihin asioihin nyt keskittynyt ja pitänyt välimatkaa sosiaaliseen mediaan jo useamman viikon. Rauhoittuminen vie aikaa ja se pitäisi saada tehdä omassa ajassa ilman suorittamista. Toisilla ihmisillä patterien lataaminen vie enemmän aikaa kuin toisilla, mutta jokaiselle sitä suosittelisin. Mitäkö sitten olen tehnyt tällä välillä? No mitä kotiäiti ehtii muuta tehdä kuin hoitaa ja vahtia vauhdikkaita tenavia? Olen tehnyt paljonkin. Kun olen ollut pois naamakirjasta ja blogista, enkä ole vaivannut päätäni sillä mitä muut ajattelevat, niin minulle on jäänyt paljon aikaa kaikkeen sellaiseen mihin ei aikaa normaalisti jäisi. Tietokone on kyllä ollut päällä välillä, mutta olen sieltä lähinnä katsonut vain uutiset ja harrastejuttuja. Uskon, että ajatusten pitää saada lentää vapaasti, ennenkuin juttua voi takoa tekstiksi. Toiset kirjoittajat uskovat siihen, että joka päivä tulisi kirjoittaa edes muutama lause tekstin kehittymisen kannalta. En tiedä kumpi on parempi, mutta minulla toimii oma systeemi.

Juhannuskin oli ja meni. Meillä meni päivät lasten kanssa, ja siitä pienestä hetkestä nauttimisessa. Sain edes hetken irrottautua arjesta ja olla höpsö nuorempi versio itsestäni. Oikea pysähtyminen on sitä, että kuulee musiikkia joka paikassa kuvannollisesti. Meillä se oli myös sitä, että katseltiin ikkunasta keskikesän tyypillisiä päiviä jolloin taivas repesi ja vettä tuli alas tuutin täydeltä. Neljäkymmentä asteisten päivien jälkeen sateessa on jotain todella puhdistavaa, -kyllä Suomen kesä on sitten kaunis!

P.S. Kävimmepä kääntymässä myös Tykkimäellä ja kotiseutumuseossa, tässä tunnelmakuvia niistä!