Isomman Pikkukarhun Syntymäpäivä

Viime viikolla vietimme esikoisen syntymäpäiviä. Syntymäonnitteluiden jälkeen kysyin, että miltä tuntuu olla vuoden nyt vanhempi? Lapsi vastasi siihen, että en tiedä? Se oli rehellinen vastaus, mikä ei tarvinnut selontekoa. Miksi oikeastaan vanhenemisen pitäisi tuntua yhtään miltään? Se on hölmö kysymys, sillä joka päivä me kuitenkin vanhenemme lisää. Pienen pohtimisen jälkeen aloitimme juhlapäivän seisovalla kakkupöydällä. Uninen synttärineitonen hyökkäsi ensimmäisenä lahjojen kimppuun, mitä oli iso röykkiö.

Pienempi pikkukarhu oli suruissaan, sillä hän ei ymmärtänyt miksei saanut paketteja? Yllättävän tilannetajuinen esikoinen otti pikkusisaren mukaansa ja antoi avata omia pakettejaan. Yksi lahjoista, uusi hellehattu oli muutamaa kokoa liian pieni, joten isosisko sovitti sitä pienemmälle. Heti helpotti paha mieli, kun sai jotain itsekin.          
Puoliso oli kakusta ylpeä, sillä hän leipoi tänä vuonna ensimmäistä kertaa lapsille syntymäpäiväkakun.

Hieno kakku siitä tulikin (HUOM! Monster-High kakkuohje löytyy kinuskikissan sivuilta). Lapsi sai lahjaksi nukkeja, vaatteita, leluja, sisustustavaroita, uuden pelin jne. Mutta paras oli tulossa. Kuten kerroin jo viime syntymäpäiväpostauksessa, niin olemme viettäneet merkkipäiviä yleensä reissun päällä, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Syömisten ja pakettien avaamisen myötä lähdimme nokka kohti Korkeasaarta, mikä oli aivan nappiajoitus. Jos oltaisiin menty iltapäivällä, niin se turistirysä mikä tuli auringonvalon säteiden loppuessa ja meidän lähtiessä portista, olisi kuitenkin tukkinut kaikki kulkutiet. Porukkaa nimittäin oli myöhemmin liikkeellä todella paljon.

Itse saimme köpötellä aamun ihan rauhassa vain harvojen ihmisten seurassa, ihaillen maisemia ja suloisia eläimiä.

Hölmöjä tilannekuvia, kuten aina :D

Sää helli, mereltä puhalsi vieno tuuli ja aamuaurinko lämmitti selkää. Asteita oli melkein kaksikymmentä ja eläimetkään eivät olleet piilossa pesissä.

Tiikeri vaani jotain

​Riikinkukon soidinmenot

Lapset jaksoivat kävellä, eikä kukaan valittanut mistään.

Aivan mahtava pikkureissu! Matkalla mättöruokaa ja kotona illalla vielä kakkua, kera myöhäisillan lautapelin. Voiko olla mukavampaa? Kaikki simahtivat tyytyväisinä pitkän päivän jälkeen.

Tällaisia muistoja lisää, niin kyllä kelpaa :)