Joulun alusaika

Lanttulaatikko, joulukorttien väsääminen, joulukortit postiin, koristeiden kaivaminen kaapista, pikkupyhät, pyykkihuolto, lahjapaketit, joulujuhlia, joulusiivous, joulukalenterit, pikkuleipien paisto, tonttulakkien silittäminen…Nämä kaikki pitää muistaa, eikä jouluun ole enään kuin 9 päivää.

Stressiä ja unohtamisia, niitä on piisannut.

Joulu on tärkeä juhla kaikille jouluihmisille. Mutta valehtelisin, jos sanoisin, ettei merkitys ole kasvanut lasten myötä. Vanhemmaksi tultuaan, muistoista tulee entistä tärkeämpiä. Kukaan tuskin tavoittelee täydellisyyttä elämässään, vaan lähinnä sitä, että elämä rullaisi eteenpäin niin, ettei tarvitsisi katua vanhana mitään ja, että muistot olisivat ammentamisen arvoisia. Muistot joulusta ovat parhaimmillaan sellaisia kiiltokuvia, missä tuoksuu pulla ja on sadunomainen tunnelma. Sellaisia, joissa kaikki on valmista, pöytä katettu kauniisti, juhlaruoka hyvää, ulkona puuterilunta, paukkupakkanen, lahjat parhaita ja kaikilla hyvä mieli.

Kukaan ei halua joululta; palanutta kinkkua, sadesäätä, television häiriöitä, itkuisia kännipuheluita etäisiltä sukulaisilta, lässähtänyttä käpykakkua, sairastumisia, eikä varsinkaan havuset karistanutta kuusta.

Toisinaan ihannekuvan tavoittelu voi mennä hieman överiksi. Tiedätte varmaan sen jakson ”Kaverille ei jätetä”-sarjasta, jossa Ona Kamun hahmo sekoilee pikkujoulun ja sen suorittamisen kanssa. Hän yrittää kovasti pitää kapuloita käsissään, mutta aina ei mene kaikki niinkuin toivoisi ja joskus saattaa (useinkin) tulla yllättäviä esteitä. Joulun alla voi moni samaistua kyseiseen hahmoon. Juoksupojan roolia voi vetää oma puoliso tai kaverit, joiden kommentit  kauppareissuruljanssienkin jälkeen voivat olla lähes yhtä kärkkäitä kuin Janne Reinikaisen.

Salaisuus ei ole, että joulu vie voimavaroja, rahaa ja aikaa. Se on kuitenkin loppujen lopuksi pieni hinta siitä, mitä kaikkea hyvää se tuo tullessaan.

Joten kaikille kanssaihmisille: Ihanaa Joulun odotusta ja yritetään olla stressaamatta liikoja.