Joulun Odotus

Aika ottaa joululehdet esille ja tunnelmoida.
Olen aina ollut jouluihminen, vaikka viime vuosina tämä hypetys onkin laantunut jonkin verran. Minulla on tapana kaivaa kaapin kätköistä vanhoja lehtiä, joilla fiilistelen ja joista saan inspiraatioita. Joku voi pitää tätä hieman outona hamstraamisena, mutta tästä tavasta on tullut itselleni jokavuotinen perinne. Kaikkia lehtiä en tietenkään säästä vaan sellaiset, joissa on todellista tunnearvoa sekä ideoita, mitä ei löydy muualta. Lehtiä, jonka pari irtonumeroa olen saattanut saada siskoltani joululahjaksi tai jonka olen ostanut minulle tärkeänä vuonna. Perinteet ja joulutarinat harvemmin vanhenevat, sillä niillä on tarkoitus elämässämme, nimittäin rauhoittua ja juhlia elämää. Onhan tästä esimerkkinä Charles Dickensin Saiturin Joulukin, joka on säilynyt jo yli sata vuotta koskemattomana ihmisten mielissä. Joulu onkin ehkä ainut juhla, joka tulee parhaiten säilymään tässä muuttuvassa ajan virrassa.   

Minä luen lehtiä, kun haluan etsiä tietoa. Kaikkea ei nimittäin netissä lue. Sisustuslehtiä taas luen rauhoittuakseni hetkeksi. Tällaisista lehdistä etsin yleensä käsityövinkkejä ja askarteluohjeita, joita sovellan ja teen yhdessä lasten kanssa. Joskus törmään myös kivaan reseptiin, jota on jouluhössöttäjänä tietenkin pakko kokeilla. Joululehdet ovat parempia kuin tavalliset lehdet, sillä niistä löytyy kaikkea. Ennen kaikkea ne ovat kuitenkin tunnelman luojia. Toiset aloittavatkin joulun pikkujouluilla, kun minä taas luen kirjoja ja lehtiä. Mutta mikä onkaan nautinnollisempaa kuin käpertyä lehden kanssa sohvan nurkkaan, lehti kourassa kera kupposen kuumaa?