Leikin siivin

Leikki on lasten työtä.

Olen hyväksynyt sen, ettei meidän kotona voi koskaan näyttää samalta kuin sisustusblogeissa. Lelut meillä ovat isossa osassa kotia ja lasten elämää. Leikin avulla lapsi uskaltaa käsitellä pelottaviakin asioita ja nähdä maailmaa aikuisen silmin.
Meillä nuket ovat rikkipuhki leikitty jo uusina. Emme pidä leluja pakkauksissa, eikä ne ole nätisti aseteltu hyllylle pölyttymään. Olen sanonut, ettei lelut kestä riepottamista, mutta lapsi on tokaissut ettei nuket tunne mitään, koska ne eivät ole eläviä ja tottahan se on. Vanhempi lapseni oli toissayönä nähnyt unta, että leluja oli pudonnut katon läpi olohuone täyteen. Lelut eivät olleet mahtuneet varastoon, vaan olimme joutuneet unessa itse miettimään nukkumispaikkaa, sillä emme mahtuneet edes kunnolla uimaan niiden yli. Olisi aika kauheaa, jos maailma hukkuisi leluihin mutta sellainen lasten ajatusmaailma on; samaan aikaan kaoottinen ja samaan aikaan ihmeellinen.   

Isompi lapseni on ajoittain mustasukkainen pienemmälle, koska tämä on saanut vähän enemmän huomiota viime aikoina. Olen potenut huonoa omaatuntoa ja päätin, että pidän silloin tällöin kokonaisia leikkipäiviä isomman ehdoilla. Kotityöt jäivät tältäkin päivältä, mutta onpahan lapsi onnellinen.
Olen vanhempi joka on läsnä. Tiedän paljon äitejä ja isiä jotka eivät ole lapsillensa koskaan kaveria. He perustelevat leikkimättömyyden sillä, että lapsilla on ikäistänsä seuraa ja kavereita. Minusta on tuntunut aika surulliselta katsoa vierestä tätä etteivät vanhemmat pakottamatta voi leikkiä lastensa seurassa. Isit ja äidit istuvat mielummin kännykkä kädessään ja juoruilevat kuin olisivat lapsensa kanssa. Totta on, että myös vanhemmat kaipaavat ikäistänsä juttuseuraa, mutta oikeasti? Kannattaako aina tätä korttia vetää mukaan tekosyyksi?

Me aloitimme tämän aamun barbeilla. Pidimme nukkejen muotishown ja stailasimme ne uusiksi. Barbi sai erilaiset vaatteet päällensä ja mukana olivat myös Equestrian ponitytöt sekä Monster-High nuket. Laitoimme rajujen nukkejen päälle ”kiltit” vaatteet ja kilteille nukeille ”rokimmat” vaatteet. Sekoitimme nukkejen vaatteita keskenään, sekä otimme mukaan leikkiin myös minun lapsuusnukkejen vaatteita ja omia tekemiä nukenvaatteita. Ensi kerralle täytyy väsätä jokin lava, missä nuket pyörivät. Tämä oli niin hauskaa, että leikimme taatusti uudelleenkin. Olen joskus katsonut lasten seurana Youtuben leluesittelyvideoita ja sanonut lapsille, että meidänkin pitäisi tehdä vastaavia. 🙂

Leikki ei katso ikää, joten miksi niin vakavana?
Muistatko itse lapsuudesta ne viikonloput, kun keräännyitte yhdessä pelaamaan koko perheen voimin lautapelejä tai riehuitte aamutunneille asti ja kaikilla oli hauskaa? Aika voi kullata muistot, mutta minä muistan tämän lapsuudesta.

Ja sen saman hyvän mielen haluan välittää myös omille lapsilleni :)