Maakuntamatka Kymen sydämeen
Kotka-Haminan seudun matkailu toivotti perheemme hiihtolomaviikolla luokseen. Liikuttuneina kirjeestä päätimmekin lähteä nokka kohti Kymensuuta.
Kotkan kaupunki kylpi vielä aamuauringossa, eikä kaduilla ollut ristinsielua.
Ajoimme autollamme hiljaa, ohi Alvar Aallon sunnittelemien rakennusten, aina taajaman risteykseen. Ihastelimme kaupunkia, jonka historian pystyi vieläkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen kokemaan.
Merkittävänä muinaiskaupunkina, rautateiden rakennus/risteyskohtana ja teollisuuskaupunkina tunnettu ydin on Suomen historiaa parhaimmillaan ja sen ympäristö ainutlaatuinen.
Tiesitkö tarinoita vuoristosta nimeltään Sveakofennid? Entä hansakauppiaiden suosimasta satamasta?
Myös viikinkisagoissa pysähdyttiin tänne ihmettelemään Pohjan miehiä ja näiden mystistä maaperää. Kotkansaaressa on tapahtunut niin paljon sen kahdeksansataa vuotisen historiansa aikana, että on vaikeaa löytää vastaavaa paikkaa kotimaasta. Kotka oli 1700-luvulla tunnettu linnoituskaupunki ja Kymenmaa sen ympärillä täynnä kartanoita. Myöhemmin mm; Krimin sota ja suurvaltojen nahistelut käytiin täällä, jotka eskaloituivat vuonna 1855 Kotkan-ja Kymenmaan raakoihin pommituksiin. Legenda kertoo, että keskustan asukkaat evakuoitiin muualle, mutta ainoa joka ei suostunut lähtemään kotoaan oli satavuotias vanhus. Tarinassa kerrotaan, että rouva Purpur huusi englantilaisille; ”Vaikka tuhoatte kaiken muun, niin säästäkää edes kirkko minulle!” Totta tai ei, niin ainut näihin päiviin asti hyvinsäilynyt maamerkki on juuri Nikolain ortodoksinen kirkko.
Sotien näyttämönä ja kuninkaallisten lepopaikkana tunnetussa Kymenmaalla voi seurata keisarillisia jalanjälkiä Aleksanterin reittiä mukaillen. Keisari Aleksanteri III:lle ja tämän puolisolle rakennettu kalastusmaja (nykyään kotimuseo) on edelleen nähtävissä kosken rannalla Langinkoskella. Myös oppaiden tukemat historian opastukset kuuluvat varsinkin kesäisin, kerran elämässä koettaviin elämyksiin.
Taajaman ulkopuolelta alkavat, monia sopukoita koristavat taiteilijoiden mielikuvitusten tuottamat installaatiot, ovat nekin omiaan värittämään valossa paistattelevaa merikaupunkia.
Harvinaisen selkeät opasteet johdattavat kohti satamaa, jossa talvisin muutama pilkkijä odottaa onneaan jäällä.
Kuka sanoi, ettei Kotka ole talvikaupunki? Joulusta, läpi parhaan sydäntalven kaupunki on iltaisin täynnä elämää, eikä lasten kulttuuriviikot ainakaan vähennä tätä elämänriemua. Mainittakoon, että Kotka on Suomen merkittävimpiä puistokaupunkeja, joista komeimmat puistot ovat kaikki aseteltu vieri viereen viiden kilometrin kävelymatkalle.
Vastaavat kansalliset puistot ovat Suomessa harvinaisia ja niiden sijainti täytyy aina hyväksyä ympäristöministeriössä saakka. Kukkatarhat, jääkukkaset, pienet sillat, putoukset ja kivilyhdyt tuovat mieleen Japanin minikoossa. Kesällä illuusio ei ainakaan murene, sillä silloin kaupunki pukeutuu satumaaksi. Reippailtuamme ulkona lähes kolmenkymmenen asteen pakkasessa oli omiaan nostattamaan tunnelmaa, mutta pakkasen puremat varpaat kaipasivat jo lämmikettä. Olimme kuulleet pelkkää hyvää kaupungin kahviloista ja niiden herkuista. Niinpä päätimmekin poiketa ohilkulkumatkalla lämmittelemään yhteen niistä.
Geisarinna oli positiivinen yllätys. Pienmyymälä valmistaa käsityönä luontaisesti gluteenittomia tuotteita ja paikan päältä voi ostaa jauhotkin mukaan. Leipomo on ensimmäisinä Suomessa saanut Keliakialiiton myöntämän palvelun merkin ja se jos jokin kertoo paljon. Kotkan kotoisaa tunnelmaa pitävät yllä rempseät ja supliikit myyjät. Pullat ja leivät on kuohkeita ja lähtipä niitä muutama mukaan myös kotimatkalle.
Seuraava kohteemme oli Merikeskus Vellamo. Vellamo on näyttävä museorakennus täynnä jännittäviä museokokoelmia ja kuten Kotkan niin monet muutkin kohteet; se on kansainvälisesti palkittu.
Vellamo on Suomen merimuseosta ja Kymenlaakson museosta koostuva, kaikenikäisille tarkoitettu elämys, missä on paljon havainnoitavaa. Kiinnostipa sinua; taiteet, historia, luonto, kulttuuri, sodankäynti, viestintä tai mikä tahansa, niin mielenkiintoisia kohteita löytyy jokaiselle, myös vaativallekin katsojalle.
Suurin kokoelma koostuu merenkäyntiin liittyvistä esineistä ja niitä onkin esillä lähes tuhatvuotisista laivan haaksirikon osista, keskiaikaisiin tauluihin ja matkamuistoihin.
Lasten suosikki on ehdottomasti ”Unikudelmia”-näyttely, jossa unikuvat on herätetty hereille.
Monia teoksia pääsee hypistelemään ja valotuoliin istumaan. Laatikossa oleva karhu kuorsaa ja sänky on väännetty pyörän rungoista.
Pehmonallet koristavat seiniä ja laituria valaisee auringon sijaan lamput, painajaisia unohtamatta.
Lukuisista upeista veitoksista, käsitöistä, leluista, kuvista ja pienoismalleista menee pää ihan pyörälle ja välillä pitää päästä istumaan ja miettimään tuota kaikkea. Rauhoittumaan voi mennä museon omissa tiloissa sijaitsevaan lounasravintola Laakonkiin tai punaiseen huoneeseen.
Itse pidin kaikesta mitä näin, mutta mielestäni joitakin näyttelyitä ei oltu liikaa mainostettu. Tällainen on esimerkiksi ”Taikaa Museossa” näyttely, jossa on esillä Harry Houdinin ja tämän kollegoiden taikaesineitä.
Museon todellista silmänruokaa ovat vanhat valokuvat, kera tarinoiden menneestä maailmasta.
Kotkassa ja Kotkan alueella on kaikkea mitä lomakohteelta voi toivoa. Kumparepuistot, leijalautailu, luontoretket laavulle, kartanot, kosket, meri, aurinko, kulttuuri, musiikki, historia…Kaupungissa on niin paljon nähtävää, että muutama tunti ei vaan yksinkertaisesti riitä. Kannattaakin varata useampi päivä aikaa kaiken kokemiseen.
Aivan ihana reissu ja ihanat ihmiset. Tulemme varmasti vierailemaan toistekin. Suosittelen lämpimästi. :)
P.S. Visitkotkahamina sivuilta löytää tietoa myös muista hieman eksoottisimmista kohteista. Näistä Maretarium ja Karhulan ilmailukerhon lentomuseo ovat mainitsemisen arvoisia.
Yhteistyössä blogini kanssa: https://www.visitkotkahamina.fi/kotka