Mission Impossible
Siivouspäivä AARRGGH ei jaksa! Näin ajattelin eilen, mutta pakko se oli työhön ryhdyttävä!
Meillä on viime viikkoina sairasteltu. Kaikilla on ollut vatsatautia ja alkavan flunssan oireita. Väsymys on ollut tajutonta, eikä kahviakaan ole voinut huonoon mahaan juoda. Koti on sitten ollut aika pommin jäljiltä, kun on keskitytty vaan niihin tärkeimpiin asioihin kuten esimerkiksi toipumiseen. Järkyttävä pyykkivuori tässä kuvassa kertoo paljon, mutta parempi sekin kuin astiavuori.
Vaikka olen nuorempana tehnyt töitä myös siivoojana, niin en todellakaan ole mikään ”siivooja” luonteeltani. Siitä huolimatta… meillä siivotaan lähes päivittäin. Opetan myös lapsiani korjaamaan jälkensä, mutta miten vauvaa voi ohjeistaa? Pieni kaveri hämmentää soppaa ottamalla juuri asettamani tavarat pois hyllyiltä ja heittämällä minun vaivoin järjestämät eteisen kengät pitkin lattiaa. Sanotaanhan laulussakin: ”Minne koskee pieni sormenpää, sinne jälki jää”
Allergiaperheenä emme käytä paljon myrkkyjä siivouksessa. Käytän etikkaa, soodaa ja mäntysuopaa puhdistamiseen. Ikkunan pesun olen hoitanut astianpesuaineella. Betoniseinistä olen sormen/tussinjäljet saanut pois pyyhekumilla. Kissanpissan hajuun olen käyttänyt etikkaa, mäntysuopaa ja sitruunaa. Sitruuna itseasiassa on loistava juuri hajujen poistoon! Höyrymopin kuuma vesi poistaa liat lattialta ilman myrkkyjä ja pyykinpesussa tahrat olen liuottanut pois astianpesuaineella. Koitan siis todella karsia puhdistusaineista ja pyykinpesuaineista. Kun kerran sorruin sitten käyttämään pyykinpesussa vahvaa huuhteluainetta, niin tyhmästä päästä sai kärsiä koko…Tuli perinteiset allergiaoireet, mitkä eivät menneet pois. Yhden käyttökerran hajuste ärsytti niin paljon, että minä ja lapset olimme useamman viikon kipeinä. Miksikö emme ottaneet mitään allergialääkettä? No, kannattaako allergialääkkeitä ottaa joka vaivaan? Jos olet kuullut sanasta toleranssi, niin ymmärrät varmaan, että myös käsiapteekin allergialääkkeisiin voi sellainen tulla. Siivoaminen allergiaperheessä on haastavaa ja välillä siivoamatta jättäminen onkin turvallisempaa kuin steriili ympäristö. Meillä siivoamisen hoitaa molemmat vanhemmat. Pyykkipäivä oli ennen kaksi kertaa viikossa, josta se siirtyi jokapäiväiseksi järkyttävän pyykkivuoren takia. Meillä pyykkivuorta kasvattaa luultavasti juuri tuo lasten kotihoito. Päiväkotilasten perheissä on paljon siistimpää juuri sen takia, kun lapset eivät ole koko ajan hämmentämässä (luulisin ainakin niin). Mutta minulle lasten onni on tärkempää kuin kodin ulkonäkö (jokainen kotityöhön käyttämäni aika on aina pois lapsilta). Silittäminen ei kuitenkaan ole vastenmielistä. Se on itseasiassa niitä kotitöitä, joita teen ihan mielelläni. Huonosti silitetty paita saa minussa aikaan perfektionistin kiukkukohtauksen. On turhauttavaa, kun joutuu kaikki aloittamaan alusta (En ole perfektionisti, mutta haluan että jos jotain ruvetaan tekemään, niin se tehdään huolella ajasta riippumatta, tai ei sitten ollenkaan). Joskus minulla siis saattaa asioissa kulua aikaa enemmän kuin muilla, koska olen sellainen ihminen joka uskoo sanontaan: ”Hiljaa hyvää tulee”
Kuvan pyykkivuori tyhjeni lopulta ja siitä siirryin sitten vaatekomeroiden kimppuun. Syyssiivoukseksihan se meni ja siivottiin vielä tänäänkin. Lattiasta kattoon ei ehkä ole siivottu, mutta niin että on tilaa hengittää. Jos tavarat löytyvät suunnilleen sieltä missä muistelen niiden olevan, niin se saa riittää. Eikä noita räväköitä taiteilijasieluja voisi vähempää kiinnostaa täydellinen koti. Heille on tärkempää olla kotona kodissaan. Väriä pitää myös olla, ja sitä pitää olla paljon! Lattialla levitetyt värikynät, piirrustuksia siellä täällä, tussilla väritetty iho, jopa korvan takaakin. Räkättävät hymysuut. Siivous alkaa ehkä joka päivä alusta, mutta se on sen arvoista <3 <3 <3
P.S. Olisi pitänyt ottaa asunnon Ennen ja Jälkeen kuvat, mutta ei siivoustohinassa sellaista ajetellut. Ensi kerralla sitten.