Mitä on hyvyys?

Yksi lempisaduistani on Charles Dickensin vuonna 1843 valmistunut Saiturin Joulu (A Christmas Carol). Saiturin Joulu on tarina varakkaasta miehestä, joka on ahne ja kohtelee muita kurjasti. Saituri kerää rahaa uhkaamallla, vain kiusatakseen heikompiaan. Eräänä yönä hän näkee kammottavaa painajaista, joka muistuttaa kaikista niistä valinnoista, joita hän on elämänsä aikana tehnyt. Unessa hän oivaltaa, että on ollut sydämetön ja välinpitämätön. Unen henget varoittavat Scroogea, että ellei hän muuta tapojaan, hän tulee kuolemaan yksin. Seuraavana päivänä hän herääkin kuin eri miehenä vain kiitollisuudesta olla elossa. Scrooge alkaa heti paikata välejään läheisiinsä ja antaa jopa palkankorotuksen huonosti kohtelemalleen työntekijälleen Bob Cratchitille, jonka kotona odottaa tämän vakavasti sairas pieni lapsi. Saiturin Joulu on klassinen tarina epäitsekkyydestä ja sen opetus lienee siinä, että heittäessään pois rahanhimonsa, henkilö saa paljon enemmän takaisin.

Mitä sitten on tarinan kaltainen hyvyys? Hyvyys on sisäinen piirre, mikä on ihmisessä itsessään tai tulee esille, silloin kun joku tarvitsee apua tai on hädässä. Hyvyyden painoa ei voi punnita.

Näin jouluaikaan olen miettinyt paljon asiaa. Olenko minä hyvä ihminen? En oikeasti tiedä. Luultavasti en. Kuka on hyvä ihminen? Luultavasti joku sellainen, joka kastelee naapurin mummon kukat, pitää myymälän ovea auki vieraalle (jolla painavat kantamukset), tervehtii naapureita (myös pösilöitä), vie kukkia haudalle ja tekee koko ajan yleistä hyvää. Tällainen henkilö ei retostele hyvyydellään, vaan vastapuolen kiitos riittää ja saa auttajan hyvälle tuulelle. Ilman pahuutta ei hyvyyttä olisi, mutta kaikkien kannattaa pyrkiä hyvään, sillä maailmassa on niin paljon pahaa.

Mitä hyvää itse olen tehnyt elämässä? Lapsena hoidin eläimiä, pelastin pikkulintuja pulasta. Suojelin heikompia. Puolustin kavereita. Hyökkäsin siskon poikaystävän kimppuun tämän vahingoittaessa toista (anteeksi sisko). Aikuisiällä ollaan oltu hyväntekeväisyysjärjestön kuukausilahjoittajia. Nykyään kierrätän, lahjoitan vanhoja vaatteita keräyksiin, ruokin pikkulintuja/naapurin kissaa sekä jaan ilmaisia blogivinkkejä lukijoilleni. Nämä ovat varmasti hyveitä, mutta eivät tee minusta hyvää ihmistä, kuten ei monesta muustakaan. Antamisesta tulee hyvä mieli ja sen tulisi riittää. Meidän perheelle tuli hyvä mieli, kun kaupassa vieras nainen ojensi meille kärrynsä, kun kärryjä ei ollut sillä hetkellä vapaana. Joku sinulle pieni asia, voi sille toiselle olla iso. Hyvyys onkin ohjelmoitu ihmiseen jo syntymästä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö tunnevammainen voisi muita seuraamalla oppia paremmaksi yksilöksi. Olla muille, kuin haluaisi itsellensäkin oltavan. Hyviä asioita miettimällä voidaan vaikuttaa myös omaan käyttäytymiseen. Voisinko olla kohteliaampi toisille? Missä voin parantaa käyttäytymistäni? Jos olen muille hyvä, voinko vaatia muilta myös samaa?Auttaminen on hyvä asia, mutta joskus se on häikäilemätöntä oman kruunun kiillotusta. Milloin antamisella on oikein mainostaa?

Sosiaalisessa mediassa on viime aikoina ollut paljon vaikuttajia, jotka leuhkivat kilpaa omasta paremmudestaan (ei voi käsittää). Nämä tyypit ovat omasta mielestään virheettömiä, eivätkä nää ristiriitaa kirjoituksissaan tai sanomisissaan. Eräs kliseisimmistä lauseista, joita olen kuullut on: ”Hyville tyypeille tapahtuu hyviä asioita” Niin…Muutko sitten ovat huonoja tyyppejä?? Oikeasti? Kaikki joille ei tapahdu hyviä asioita, ovat huonoja tyyppejä? Vittuilu ei ole hyvyyttä kuin ehkä Savolaisessa maailmassa…Yksi tällaisista varakkaista mediatyypeistä kehuskelee netissä, kuinka on lahjoittanut vähävaraisille ja köyhille vaatteita. Sori, mutta en usko, että se köyhä hirveästi on hyötynyt sinun vanhoista kaksi kokoa liian suurista farkuista :D Tai tyyppi, joka leuhkii sillä, että on käynyt Afrikassa auttamassa hädänalaisia tai käy soppajonossa ja jakaa köyhien naamat naamakirjassa oman hymyilevän nassun kera…Siis käsittämätöntä sosiaalipornoa ja hauskanpitoa huono-osaisten kustannuksella!Voisitko ajatella itsesi edes yhden kerran sen toisen henkilön kenkiin? Olisiko itsestäsi kiva olla sirkuseläimenä pällisteltävänä? Tällainen ei tee sinusta eikä kaveristasi hyvää tyyppiä, vaan osoittaa että olette täysin empatiakyvyttömiä...No, jätetään loppuosa sanomatta…

Kolikolla on tietenkin kääntöpuolensa. Toisen auttamishalua osataan käyttää myös hyväksi. Hyvä muistisääntö onkin, että se joka eniten pitää ääntä, ei todennäköisesti ole se kaikkein hädänalaisin. Oikeasti köyhät eivät jaksa pyytää mitään. Köyhä saa unelmoida, eikä sitä voi pois viedä, mutta ongelma lienee siinä, että ei edes tehdä sitä. Ei nähdä pitkälle. On vaan pelkästään nykyhetki. Oikeasti köyhä on mieleltään myös köyhä. Jouluavusta en osaa sanoa juuri mitään kuin vaan, mitä olen vierestä seurannut. Aikuiselämässäni olen saanut vain yhden kerran rahallista ulkopuolelta tulevaa jouluapua. Muutama vuosi sitten asuessamme Ruotsissa opiskeluiden perässä, joiduimme ongelmiin Suomen byrokratian kanssa. Tuolloin olimme jäädä kodittomiksi, koska paperiasiat venyivät meistä riippumattomista syistä. Ruotsissa opintososiaalisten etujen hakeminen olisi kestänyt kauan, eikä meillä ollut säästöjä, joten oli pakko tulla takaisin maitojunalla. Suomen viranomaiset eivät suostuneet auttamaan, vaan Ruotsin kirkko oli se, joka auttoi meidät takaisin maan kamaralle. Samaan aikaan moni niin hyväksi todettu sukulainen ja vanha ystävä käänsivät selkänsä. Minä en ollut enää mediaseksikäs (naamakirjassa), kun olinkin täysin rahaton, vailla suuntaa. (Monet tuikitavikset ovat tällä tavoin pinnallisia, ette edes usko). Meille vain hoettiin, että oma vika. Mitäs läksitte? Valitettavan moni elää laput silmillä. Kaikilla ei ole lukuisista yrityksistä huolimatta samat mahdollisuudet kuin toisilla. Suomi elää säätyläisyhteiskunnassa, jossa menestykseen vaikuttaa sukunimi, ulkonäkö, suku tai se; kenet tunnet. SORI, mutta näin se on! Ainut mitä itse saimme Suomelta tuolloin, oli SPR:n kautta saatu homeinen, rikkinäinen kissalelu astmaatikkolapsellemme. Voin vaan huokaista, että tuo aika on ohi, mutta vieläkin on muistissa kaikki ne ilkeät sanat. Kuinka vahingoniloisia ja kylmiä monet ihmiset pohjimmiltaan ovat. En kertonut asiaa siksi, että haluaisin tuottaa lukijoilleni pahaa mieltä, vaan siksi, että oikeasti ymmärrän. Vuosien saatossa olenkin tullut siihen tulokseen, että hyvyys on katoava luonnonvara ja harvinainen piirre ihmisessä. Olla antelias, olla oikeudenmukainen ja auttaa? Tehdä palveluksia muille puolin ja toisin, olla läsnä empaattisesti, välittää elävistä olennoista.

 

Artikkelin myötä toivon jokaiselle lukijalleni asiaa mietittäväksi. Voisitko sinä tehdä elämässä jonkun epäitsekkään teon? Antaa Joulumieltä vieraalle tai läheisille? Kenties lahjoittaa rahaa kodittomille kissoille tai vaikkapa kerätä joulupukkina rahaa sairaille lapsille?

Sen ei tarvitse olla edes materiaa. Se voi olla hymy tai hali. Mieti asiaa. Pyri siihen.

Minä ainakin teen niin.