Oho, olenko kuuluisa?
Täytyy sanoa, että Lily on aika mahtava blogiportaali!
En ole täällä saanut kannustusta blogin ylläpitämiseen, mutta näkyvyyttä etusivulla sitäkin enemmän. Lilyssä on valtava voima. Tämä ei ole keksitysti Suomen suosituimpia sivustoja. Olin tähän asti kuvitellut, että rustaan blogiani omaksi ilokseni ja että tätä ei lue kukaan. Olisin voinut möläytellä mitä tahansa luurankoja kaapistani (mitä muuten ei ole), eikä kukaan olisi koskaan älynnyt mitään?
Mutta se ei ole blogin tarkoitus, nimittäin sepustella juttuja päästään.
Blogin tarkoitus on kertoa asia tai juttu mahdollisimman realistisesti ja mukaansatempaavasti, niinkuin olen tehnytkin tähän saakka. On ollut ilahduttavaa huomata, että lukijoita on siellä jossain…Eri asia on sitten, miksei kukaan merkitse itseään lukijakseni?? Minä olen nolo kirjoittaja. En perinteinen, mutta en myöskään WT. Olen omalaatuinen ja sitä aina ollutkin. Sanon joskus asioita (töksäytellen) ja harmittelen sitten jälkikäteen, että miksi kerroin tämän. Mutta miksi pitäisi hienostella tai valehdella? Siinähän pettää vain itseään. Jos elämä on joskus paskaa, niin se pitää kertoa. Ei elämä koko ajan ole yhtä juhlaa. Siitä huolimatta, jokin vetää kirjoituksissani ihmisiä puoleensa. On hauskaa huomata, kun ihmiset käyvät ”salaa” lukemassa tekstejäni ja luulevat, että siitä ei näy jälkeä. Voi, kyllä siitä jää…
”Käydään katsomassa, mitä noloa se on taas käynyt kirjoittamassa?”
Nyt olen havahtunut siihen, että minut on pikkuhiljaa ruvettu huomaamaan myös arkielämässä (kyllä, vaikka tekstiä ei ole takana vuosia). Mailiin on tullut käännösfirmoilta tarjouksia blogini ”ulkoistamiseen”. Muuten hauska, mutta jos olen asunut ulkomailla ja yrittänyt nuorena itsekin käännöspalveluita tehdä, niin miksi pitäisi saksaksi, englanniksi tai venäjäksi blogia kääntää?-Osaan nimittäin kääntää sen englanniksi itsekin, jos haluan.
Ulkomailla ilmeisesti luetaan blogiani ja se on imartelevaa.
Toiseksi on tullut valokuvausfirmoilta viestiä, että liittyisin joukkoon mahtavaan. Voisi jopa saada jonkinlaista korvausta ja nimeä kuvaajana. En voi väittää, etteikö kiinnostaisi…Aika näyttää.
Arkielämässä näkyvyys on vielä pientä, mutta pikkupaikkakunnalla puskaradio toimii (en ole koskaan mainostanut blogiani muualla kuin netissä tai kertonut siitä edes lähisukulaisille). Tämä on kolmas blogini ja ainoa, mikä on tähän mennessä lähtenyt niistä kolmesta todella käyntiin. Kolmas kerta toden sanoo vai?
Minulla ei ole blogissa montaa kuvaa itsestäni, mutta minut tunnistetaan jo lähikirjastossakin. Täysin uusi kirjastotätikin kertoi minulle minusta asioita, mitä ei voinut tietää minusta muuten, kuin vain lukemalla blogiani. Naamakirjaankin on tullut ihan outoja kaveriehdotuksia, ketkä eivät ole kenenkään tuttujen kavereitakaan…Vainoharhaista, luultavasti :D
Se, että tulee tutuksi tuhansien ja satojen tunnettujen kirjoittajien joukosta, tekee tästä todella mielenkiintoista.
Sitä odotellessa, kun joku kysyy kadulla: Oletko sinä SE bloggaaja?
Aina voi haaveilla, vaikka siat lentäisivätkin :) :D