Kodin toivelista 2016

No niin, pakkohan se oli tehdä, nimittäin jokaisen wannabe-bloggarin wishlist! Olen pitänyt samaa blogia eri sivustolla viime alkusyksystä saakka, joten ajattelin että nyt voisi olla aika tehdä tämäntyyppinen postaus. Jottei menisi ihan sekavaksi, niin haluan tehdä selväksi sen että blogini ei rajoitu pelkästään perheen sisäisiin asioihin, vaan se käsittelee elämää koko sen laajuudeltaan ja siihen sisältyy kaikkea maan ja taivaan välillä. Kun seuraat enemmän kirjoituksiani, huomaat että on asioita joita et kuvitellut tämän tekstinsuoltajan kirjoittavan, vaan yllätyt aina postiivisesti tai negatiivisesti. Tämä kodin toivelista muistuttaa itseäni siitä mitä haluaisin kotiin ja minkä tyylisistä tavaroista itse pidän. Se ei ole ehdoton, vaan eräänlainen lahjalista muistiin. Kukapa nyt ei tykkäisi ikkunaostoksista? Ensimmäinen toiveeni on sellainen, jota olen toivonut jo pidempään. Tällainen keittiön monitoimikone olisi kätevä perheessä, jossa tehdään ruokaa paljon itse. Monet gluteenittomat leivokset jäävät ilman sitkosta, niin vaivaamisaika on taikinalla pidempi (perheessä puolet allergikkoja). Onhan sitä halvempiakin laitteita olemassa, mutta ei ole kivaa jos irto-osia on hirveästi ja kaikki vievät yhdessä ison säilytystilan. Tässä laitteessa on kompaktisti kaikki tärkeät toiminnot ja onhan se tyylikäs, eikö? Toinen toiveeni on sellainen mitä en ole kuvitellut tarvitsevani, mutta jonka haluan. Tähän asti olen kaikki käsityöt ja askartelut tehnyt keittiön pöydällä, mutta jossain vaiheessa sitä rupeaa kaipaamaan myös sitä omaa nurkkausta (vaikka ei keittiön isossa pöydässä mitään vikaa ole!) Pidän todella paljon maalaisromanttisesta tyylistä ja mielestäni tämä Ikean pöytä sopisi hyvin yhteen vanhan ja rustiikkisen sisustuksen kanssa (entinen puuseppäkoulutuksen opettajani raivostuisi jos kuulisi, että hänen entiset oppilaat ostavat lähes valmiita ratkaisuja)Tämä pöytä on aika tyttömäinen, mutta pidän siitä että sen tyyli ei ole liian moderni. Tämän pöydän ääreen voin kuvitella itseni kirjoittamaan tarinoita, blogia, ompelemaan sekä kirjoittamaan joulukortteja tutuille. Kolmas toivelistan toive on saumuri, mikä tavallaan liittyy tuohon toiseen toiveeseenkin. Vaikka olen aina harrastanut ompelemista, niin en ole koskaan omistanut saumuria, mikä on aika uskomatonta! Tarkoittaa vaan sitä, että kaikkeen ompelemiseen on mennyt tuplasti enemmän aikaa. Saumuri ei ole must, mutta kätevä kuitenkin. Neljäs toive on kätevyyden lisäksi hyvin esteettinen sisustuksessa. Tiedätte ihmiset, jotka käyttävät tilan ja valon leikissä paljon sisustuksessa peilejä, niin itse olen samanlainen lamppujen kanssa. Tämä pöytälamppu on ajaton, ja siksi minusta hieno. Tästä postauksesta huolimatta en ole materialisti, vaan arvostan kauniita ja käteviä esineitä. Nykyään sisustuksessa painotetaan yksinkertaisuutta. Ehkä tilan kannalta nämä tavarat eivät ole niitä kaikkein helpoimpia, mutta minusta hyödyllisiä. Sitäpaitsi, jos karsitaan kaikki tavarat pois, mitä jää? Pelkistetty elämä ei ole kaikkia varten. Tässä siis ensimmäinen sisustuspostaus samalla!

P.S. Kuvat on väärässä järjestyksessä

Blogi toivelista 2.jpg

Blogi toivelista 1.jpg

 

Koti Sisustus

Transformaatio harmaalle kotimammalle

Tiedättekö ne ihmiset jotka inhoavat valokuvissa olemista? Samat ihmiset kieltäytyvät yhteiskuvista ja perhekuvista välittämättä muiden tunteista, koska oma kuontalo nyt sattuu olemaan niin kamala, ettei niitä kuvia halua otettavan. Miksi ylipäänsä yhteiskuvia pitää ottaa, jos joku ei halua? Saako kuvanottaja jotain nautintoa siitä, että saa jälkikäteen nauraa kuvatuille? Näin olen itsekin välillä ajatellut. Kuvissa on aina väärä ilme, tukka huonosti tai näytän lihavalta (mitä siis olenkin entiseen minään verrattuna, mutta ei sitä halua katsoa rumia kuvia, saati rumia kuvia itsestä). Ulkonäkö on toissijainen asia. Olen tullut siihen tulokseen, että kaikkea ei voi omata. Kauneus on muutenkin katoavaista, joten viihdyn nykyään paremmin nahoissani, huolimatta siitä että en viihdy kuvattavana olemisesta. Ehkä se on epävarmuus, -todennäköisesti.

Nyt kuitenkin tutut ihmiset ovat alkaneet enemmän tai vähemmän huomautella minulle minun nuutuneesta olemuksestani, joten pakkohan se oli jotain tehdä asialle! Vanhan kansan sanonnan mukaan äiti menettää kauneutensa, kun hän alkaa odottamaan tyttölasta. Urbaania tai ei, mutta minun kohdallani kävi juuri näin! Tästä rumennuin entisestään, kun aloin imettämään.Neljän vuoden aikana olen menettänyt elinvoiman hiuksistani, kulmakarvat ja silmäripset ovat karisseet kuin kissalla joka pudottaa talvikarvan. Ennen kuparin värinen tukka muuttui maantienväriseksi ja siitä muutaman vuoden kuluessa hiirenharmaaksi. Pitkät säihkysilmäripset lyhenivät ja niitä nykyään tuskin erottaa. Kulmakarvat myöskin vaalenivat ja ohenivat. Mutta omapa oli valintani.

Toinen ammattini on meikkitaiteilija, joten muuttumisleikki oli suht helppoa kuin heinän teko. Sallin itselleni vain pienen muuttumisen, sillä isompi olisi vienyt jo enemmän aikaa. Tähän ”transformaatioon” käytin siis enemmän meikkiä, sheiveriä sekä Logona-nimistä luonnon hiusväriä (väriltään Tizian punaruskea). Värivalintaa jännitin sillä viime värjäyksestä oli viisi vuotta jo aikaa, eikä lopputulosta koskaan tiedä.Valitsin luonnonvärin, sillä en halunnut myrkyttää kehoani kemikaaleilla. Miksi sheiveri, miksei pinsettejä? Jos kulmakarvojen kasvu on hidastunut, niin ei kannata irrottaa juurineen niitä viimeisiäkään. Sheiverillä voi ajaa kulmakarvan veltostuneet ”siivet” ja nostattaa näin yleisilmettä. Ajettu karva kasvaa yleensä takaisin (ainakin minulla). Kulmakynällä voi huijata lisää tuuheutta. Hiuksista PITI tulla enemmän ruskeat, mutta niistä tuli burgundit. Tämä, koska pohjaväri oli nyt oikeasti VAALEA. No, lopputulos on niin ja näin, mutta kyllä väri toi oikeasti eloa väsyneisiin kasvoihini. Suosittelen!

 

Tässä siis kuvat Ennen ja Nyt (ylemmässä kuvassa ei meikkiä lähes ollenkaan, kun alemmassa kuvassa meikkiä värin kanssa)

 

IMG_1843.JPG

IMG_1907.JPG

 

Kauneus Hiukset Testit Trendit