Aloittaessani muutama vuosi sitten ”Tiptopnippanappa” blogiani, en ajatellut sen kummempia. Valitsin tuon hetkiseen elämäntilanteeseeni sopivan nimen, mikä kertoi siitä vuoristoradasta itkuineen ja nauruineen, mitä arki vauvan ja pienen leikki-ikäisen lapsen kanssa oli. Blogin nimi sopi hyvin juuri äitiysblogiin, mutta minä halusin enemmän.Tarkoitus on ollut tehdä blogista pitkäikäinen ja haaveena on ollut tähdätä kirjailijaksi. Lapset kasvavat ja elämään tulee mukaan uusia elementtejä koko ajan. Tiesin, että en voi olla ikuisesti vain tietyn muotin edustaja, koska kirjoitan myös niin monesta muustakin asiasta. Joten blogini vaihtui mammablogista lifestyle-suuntaan ja samassa siitä kasvoi paljon tunnetumpi.

Vähän aikaa sitten huomasin erikoisen ongelman…Nimittäin blogin nimen. Blogin nimen ei kuulu aiheuttaa häpeää sen keksijässä, mutta minulle se alkoi tuottamaan sellaisia tuntemuksia. Nimi oli liian pitkä. Negatiivinen. Yksitoikkoinen, eikä se oikeastaan kertonut mitään blogin pitäjästä. Samoihin aikoihin ihmettelin myös, miksei yhteistyökumppanit maininneet sometileillään blogini nimeä, vaan oman nimeni. Harmittelin, että blogini ei saa yhtään näkyvyttä, vaikka olin tehnyt kovasti töitä sen eteen…Kunnes tajusin, mistä kaikki johtui. Vanhan blogin nimen voi kääntää suoraan englanniksi ja sen tarkoitusperä muuttuu täysin :/ Nimittäin ”Tip” tarkoittaa kärkeä, tippiä ja vinkkiä. ”Top” tarkoittaa päällä, huipulla. ”Nipp” tarkoittaa leikata, nänniä, näykkiä, mutustaa. A on vain määrite, ”Napp” tarkoittaa päiväunia…Siis APUA?? Mitä hittoa oikein ajattelin??? Tai enhän minä ajatellutkaan mitään imetyshormoneissani…Enhän olisi voinut kuvitellakaan, että Yhdysvalloissa tulisi joskus olemaan enemmän lukijoita kuin Suomessa. Vanha blogini nimi oli siis klassinen esimerkki siitä, minkälaisia vääriä mielikuvia voi nimi aiheuttaa. Nolosta asiasta pitää päästä kuitenkin yli ja mennä eteenpäin. Mutta miten vaikeaa on keksiä sitten uusi nimi? Kaikki hyvät nimet oli jo varattu. Yritin paperille yhdistellä erilaisia sanoja. Nimen piti kuvastaa minua itseäni tai sitä, mistä kirjoitin. Ajattelin, että blogin nimen pitäisi olla sellainen tietenkin, mikä ei aiheuttaisi enää vastaavanlaisia tuntemuksia. Mustetta, Kynäilyä, Haaveita, Tähtiä…Ei, ei…ei sinne päinkään. Miten saan blogista käyntikorttini, jos nimi on tuollainen? Mitä nuo sanat kertovat kirjoittajasta tekstin takaa? Blogisääntö numero yksi on ollut, että ei kannata antaa omaa nimeä blogille. Tämä sääntö on joskus mainittu syystä, että samannimisiä blogeja on olemassa paljon. Jos ei halua hukkua valtavirtaan, niin tulisi keksiä siis jotain uutta. Vaan blogin/vlogin nimen pitäisi olla sellainen, mikä taipuu tarvittaessa ja jonka linkkaaminen ei mainos-ja yhteistyökumppaneille tuottaisi harmaita hiuksia. Minulla meni todella kauan uuden nimen miettimiseen ja sain siihen lisäapuja myös rakkaimmiltani <3 Mietin, että nimen pitäisi olla sellainen, joka antaisi kokonaiskuvan blogistani ja tavallaan kertoisi yhdellä sanalla kaiken tarvittavan. Uusi nimi on juuri tällainen, vaikka alkuun se saattaakin lukijan korvaan kuulostaa hieman pröystäilevältä. Latinankieltä en valinnut sen hienouden takia vaan syystä, etten halunnut tulla enää väärinymmärretyksi. Exlibris on kirjanomistajan merkki. Se on tavallaan kuin puuleimasin ja tarkoittaa suomennettuna kirjojen tietoa. Perusajatuksena oli, että blogin nimen alla olisi helpompaa toimia kirjoittajana. Mielestäni tämä on nyt sitä. Joten siinä se nyt on. Nimi joka symboloi kaikkea mahdollista; kotia, harrastuksia, sukua, vanhemmuutta, taiteita ja tietoa.