Kuuluisa Suku

(HUOM! Tämä artikkeli on suunnattu niille lukijoille, joita kiinnostaa sukututkimus. Muiden ei kannata lukea ärsytyksen takia.)

Sillä ei ole väliä keitä sukulaisemme ovat, vaan sillä keitä itse olemme.     

Suku kiinnostaa jokaista. Keitä me olemme, mistä me tulemme, ketkä ovat esivanhempamme? Suomi on pieni maa. Kaikki ovat toisilleen jotain sukua.
Omassa perheessäni on innostuttu nyt ihan hirveästi geenitestaamisesta. Kaikki oikeastaan lähti siitä, kun isosisareni teki aikoinaan äitilinjatestin. Tein sitten toisena perheestäni etnisyystestin ja sama asia saa nyt jatkoa. Olen pikkulapsesta asti ollut kiinnostunut suvustani, joten aikuisena sukututkimuksesta tuli harrastus. Minulla on kuuluisa suku, mutta sukuni ei ole tunnettu sukunimestä. En ole siis hyötynyt suvustani mitenkään, kuten ne jotka ovat päässeet töihin ja kouluihin sukunsa nimellä. Ei siinä, tuollainenhan on hienoa, mutta jokseenkin aika korruptoitunutta ja epäreilua ulkopuolisia kohtaan, jotka ovat oikeasti lahjakkaita.                                                       

Ennen sukututkimuksen aloittamista halusin varmistaa, ketkä julkisuuden henkilöt ovat sukuani. Se ei ole mikään sukututkija joka valehtelee, ettei tämä olisi suurin motiivi 😀 Suomessa kaikki julkisuudessa olevat henkilöt ovat lähisukua toisilleen. Eli jos haluaa julkisuuteen, niin pitää tietää oikeat tahot. Minä miellän perheeksi: äidit, isät, veljet, siskot, enot, tädit, sedät, lapset, pikkuserkut, isovanhemmat, isoisovanhemmat, isosedät ja isotädit jne. Lähisuvuksi miellän kaikki viiteen serkkuun saakka. Tämän jälkeen tulevat sukulaiset ovat kaukaista sukua, muttei lähisukua.
Niin, mitä sitten paljastui geenitestin ja sukututkimuksen kautta? Ketkä ovat sukuani?

(Tiedetyt sukulaiset ennen tutkimista):

-Isoisoisoäitini oli jo kuuluisa, sillä hän oli Suomen ensimmäinen naiskauppias. Hän perusti kaupan Suomeen ensimmäisenä naisena ja siitä on Oulun kaupunginosa saanut nimensä Tuira. Tuiran kaupunginosa oli sukuni omaisuutta ennen. Tämä suku oli erittäin vauras, sillä he olivat rikastuneet myymällä tervaa ulkomaille. Heitä kutsuttiin Tervakuninkaiksi. (Kyseessä äidinäidin eli toisen mummoni suku).
-Isoisoenoni ja (samalla pikkuserkkuni) äidin suvun serkusavioliittojen kautta on näyttelijä Aku Korhonen. Aku Korhonen näytteli mustavalkoelokuvissa. Hän oli tunnetusti myös Suomen ensimmäisiä Stand-up koomikoita. (Kyseessä myöskin äidin suku).

-Isoisosetäni ja isoisoukkini olivat sirkustaitelijoita. Heillä oli kyllä viralliset ammatitkin, mutta he työskentelivät aikoja kiertävässä sirkuksessa. He olivat tunnettuja Gustafssonin voimaveljinä, taistellen härkien kanssa ja nostellen rautaa. Heistä monet myös kuolivat sirkuksessa. Isoisoukkini, isoukkini ja ukkini tunnettiin myös nyrkkeilijöinä, jotka voittivat lähes aina. (Kyseessä isänisän eli ukkini suku).

-Pielisenjoen kuuluisat Turuset ovat lähiserkkujani. Näihin pikkuserkkuihin kuuluu eräs laulaja ja ainakin yksi kirjailija. (kyseessä mummon eli isänäidin suku).

(Sukututkimuksella löydettyä sukua):

-Eduskunnassa istuu useita sukulaisiani. Nämä pikkuserkut ovat kotoisin Porvoon lähiseudulta ja puhuvat pääkielenään ruotsia (nimiä mainitsematta).

-2. ja 3. serkkujani äitini ja isäni puolelta ovat mm; Salovaara (Raahe, Oulu), Ikonen (Pohjois-Karjala ja Karjala), Tolvanen (Pohjois-Karjala sekä Viipuri) sekä Kinnunen (Raahe ja Pohjois-Karjala). (Tolvanen oli isäni mummo ja Kinnunen oli isän äidin mummo). Lähisukuani on mm; alkuperäisen Tuntemattoman Sotilaan ”Rokka”

– Eu:n perustaja Richard Coudenhove-Kalerg on neljännen miesserkkuni lapsi. (isänäidin suku).

-Sukututkimuksen mukaan monet julkisuuden henkilöt ovat vain kaukaista sukua kanssani. Geenitesti tukee sukututkimusta, mutta saattaa kertoa myös uutta tietoa. Itse tiesin kyllä esivanhemmistani, joten halusin etsiä tietoa serkuistani. Sylkinäytteen (eli tavallisen geenitestin) kautta tietyt suvut kuuluvat neljänsiin ja viidensiin serkkuihini, joilla samoja esivanhempia kanssani: 
– Mm; Kelly, Hill, Presley, Hurley, Scott, Schumacher, Keating, Sutherland

Kaikkia julkisuuden henkilöitä en listaan tietenkään kirjoita, sillä listasta tulisi pitkä. Mutta on aika mahtavaa taviksena tietää, että Hollywoodissa on paljon lähiserkkujani. Heillä on tiedettävästi samat (Irlantilaiset, Skotlantilaiset, Saksalaiset, Ruotsalaiset ja Venäläiset) esivanhemmat kanssani.

Tähän voisi sanoa:

”If it looks like a duck, swims like a duck, and quacks like a duck, then it´s probably a duck”

 

Suhteet Oma elämä Mieli Höpsöä

Blogikommentointi

Myönnetään, olen aika surkea kommentoimaan muiden blogeja.

Luen tällä hetkellä Lilyssä ainakin viittä blogia, mutta jostain syystä en ehdi niihin kommentoimaan reaaliajassa. Naamakirja on siitä hyvä, että jos olen missannut Lily-kirjoituksen, niin ”seinä” nostaa nämä artikkelit luettaviksi. Tästä syystä minulta tuleekin usein tykkäyksiä, mutta harvemmin kommentteja. On nimittäin hieman noloa kommentoida tekstiä jälkikäteen, kun bloggaaja on julkaissut jo uuttakin materiaalia. Mutta haluaisin kommentoida positiivisesti. Positiivisia kommentteja on mukava saada ja niistä saa paljon hyvää. Kun artikkelia kommentoidaan, niin kirjoittajalle varmistuu se, mitä yleisö haluaa lukea. Tällöin ei tarvitse käyttää mitään sovelluksia kuten vaikkapa Google Analyticsiä, vaan ihmiset toiminnallaan kertovat sen. Kaikki bloggaajat eivät välitä kommenteista, mutta sellaiset untuvikot kuten allekirjoittanut, riemuitsevat siitä yhdestäkin kommentista. Se pieni ele nimittäin kertoo, että blogia ylipäänsä luetaan. Joten blogistit, tällä pahoittelen omaa hiljaisuuttani. Kyse ei ole siis siitä, etteikö kirjoitus olisi hyvä, vaan siitä että minä olen hidas. Tarvitsen todella aikaa tekstin lukemiseen. Minulla on omat tapani milloin ja miten luen blogeja. Aina en ehdi lukea läpi edes niiden lempikirjoittajienkaan päivityksiä. Vaan luen tekstejä noin kaksi kertaa viikossa ja useimmiten silloin, kun alan päivittämään omaa blogiani. Ideoita saan harvemmin muiden kirjoituksista omiini. Muiden tekstit toimivat nimenomaan niin, että tiedän ainakin mistä en kirjoita. Kirjoitan useimmiten myöhään illalla (joskus harvoin poikkeaa aikataulusta). Tämä siitä syystä, että häiriinnyn helposti ja minusta tulee äkäinen. Yleensä kädessäni on tällöin paperia, josta vedän kynällä yli kysymykset. Toisessa kourassa taasen on mukillinen kuumaa teetä tai kaakaota. Haluan pysyä terävänä, joten en koskaan syö mitään kirjoittamisen aikana. Olen kommentoinut vain pariin blogiin koskaan. Koitan oikeasti tsempata tässä, koska tiedän, että muutkin kaipaavat kommentteja ja haluavat ylläpitää keskustelua. Itse ainakin haluaisin tietää, jos jokin lukijaa ärsyttää, tekee iloiseksi tai harmittaa. Myös hyödyllistä tietoa on mukava jakaa ja saada. Ajankohtaisista asioista pitäisi saada keskustella sivistyneesti. Artikkelit on tehty sitä varten, että ne herättävät keskustelua sekä hyvässä että pahassa. Vastakohdan lynkkaaminen on aika lapsellista, eikä oikeasti sivistynyt kirjoittaja piilokettuile lukijalle, eikä toisinpäin. Vaan jos on jotain sanottavaa, niin se sanotaan suoraan. Ymmärrän, että kirjoittajaa harmittaa toisinaan ja hän haluaa välittää viestejä. Itse en uskaltaisi kaikesta kirjoittaa. On asioita, mitkä ovat tällä hetkellä niin tulenarkoja, että saa aikaan vaan negatiivista energiaa. Kuitenkin, jos haluaa olla varteenotettava kirjoittaja, niin silloin pitäisi painella nappuloita edes joskus.
Suosituilla bloggaajilla on vihamiehiä ja kateellisia ihmisiä riittää. Monet bloggaajat eivät kestä tätä ja vetävät herneet nenään negatiivisista kommenteista. Tällöin kirjoittaja masentuu ja poistaa hänelle epämieluisia vastauksia. Kukaan ei tietenkään halua sekopäitä vastaansa, mutta jos on valinnut julkisuuden harrastuksekseen/ammatikseen, niin tulisi kestää myös se kolikon kääntöpuoli. Ihminen ei voi sanoa kaikkea mitä suustaan haluaa, ilman että teolla on seurauksia. Tällöin tulisi miettiä kaksi kertaa, että teenkö minä nyt näin? Itse kestän kyllä paskamyrskyn, eikä intohimoani jokin tönkkö kommentti pilaa. Kaikki ei voi olla aina yhtä ruusuilla tanssimista, vaan toisinaan realistiset kommentit puhdistavat ilmaa. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että on ala-arvoista kommentoida anonyymisti. Sehän kertoo ihmisestä enemmän kuin tuhat sanaa. Joka ei uskalla omalla naamallaan esiintyä, on pelkuri. Kommentit ovat aina tervetulleita, mutta minua ei tarvitse myötäillä. Viestinnän vuorovaikutus on nimittäin elintärkeää meille bloggaajille.

Jos siis haluat lukea jotain uutta, niin kommentoi.

Jos haluat, että kirjoitan tietyistä asioista, niin kerro se.

Sana on vapaa ja minä kuuntelen.

Suhteet Oma elämä Mieli