Omien rakkaiden lemmikkien kuoltua sydänmessä on ollut iso aukko. Kissat ovat aina kuuluneet elämääni ja ilman kotilemmikkiä, arki on tuntunut jokseenkin kliinisen luonnottomalta. Mutta uutta lemmikkiä emme ole halunneet ottaa periaatteellisista syistä…toisin kuin nyt.

Meillä on parin vuoden ajan täällä asuessamme juossut milloin mitäkin karvapalloa ja höyhenkasaa tuolla pihalla.

Maalla kissat saavat juosta usein vapaana, vaikka itse en koskaan antanut kissojen juosta kuin vain talutettuna hihnan päässä. Vieraat kissat ovat tulleet tutuksi, sillä ne ottivat usein yhteen myös omien kattejemme kanssa ikkunalasin takaa. Aloimmekin pikkuhiljaa tutustua näihin pihallamme vieraileviin kavereihin. Annoimme niille nimetkin, mutta vuoden päästä paikalla kävi enää yksi neljästä. Minne lie muut hävisivät?

Kun omat kissamme menehtyivät vanhuuden aiheuttamiin sairauksiin, niin nämä vieraat kissat alkoivat olla yhä tärkeämpiä. Ne tavallaan paikkasivat sitä aukkoa elämässä, mikä oli tullut kissanomistajien, nyt kissattomaan elämään. Kun laitoimme linnuille ruokaa pihalle, niin laitoimme myös kissoille vähän, välillä kalan jämiä tai kinkkua. Yksinäinen harmaahapsinen, Siperialaiselta näyttävä kissaherra alkoi yhä enemmän viihtyä seurassamme ja teki iltalenkkejä kauttamme. Mietimme, että onko sillä kotia? Kissa näyttää terveeltä ja sillä on kirkkaat silmät sekä refleksit kunnossa. Turkki näyttää trimmatulta, mutta kesälläkin sillä roikkui turkista punkkeja. Herra on ruvennut viihtymään yhä enemmän terassillamme ja juttelee perheenjäsenten kanssa varsin kissamaiseen, mutta tyttömäiseen äänensävyyn. Niin…Olen siis varma, että se on leikattu kolli. Nimittäin, sillä on vaikuttava iso naaman muoto. Kissa tottelee meidän sille antamaa nimeä: ”Reino” ja myös lempinimeä: ”Reiska”. Pahoittelut kuitenkin, jos se on tyttö ;D

Kesällä pitkäkarvainen nukkui teltassamme ja pihakalusteiden päällä. Jos Reinolla olisi omistaja, niin eikö tämä tyyppi ihmettelisi, miksi Reino lihoo lihoamistaan? Olen miettinyt, että miten sen käy kun talvi tulee? Haluaisin niin kovasti napata sen meille, pestä ja ottaa kainaloon…mutta entä jos sillä on omistaja? Entä jos Reiska onkin reissumies ja käy vain syömässä naapuristossa? Olen miettinyt, että pitäisikö Reino etsintäkuuluttaa, jotta ukon omistaja löytyy? Liimata flyiereitä tolppiin ja näin selvittää asia? Reino arastelee nopeaa lähestymistä, mutta antaa silittää. Se haluaisi kovasti tulla meille kylään, mutta jostain syystä ei ole saanut aikaiseksi vielä tehdä niin.

Jos omistajaa ei kuitenkaan lähiaikoina ala löytyä, niin Reino saa tulla meille asumaan. Nimittäin en voi katsoa vaan vierestä, kun se hytisee vesisateessa. Toivonkin siis, että omistaja ilmoittautuu mahdollisimman pian ja saadaan asialle jonkinlainen päätös.

Onko tämä siis sinun kissasi? Jos tunnistit kuvasta, niin laitapa viestiä tulemaan sähköpostiini kiitos. <3

he***********@*****il.com

P.S. Reino on jatkossakin tervetullut vierailija