Meidän perheessä oli kaksi kissaa, kunnes toinen niistä sairastui pahasti. Nyt meillä on enää yksi kissa. Emme ota kissakaveria Mollille, sillä se on onnellisempi itsellisenä kuin porukassa, eikä uusi kissa korvaa vanhaa ystävää. Molli on perheenjäsen ja todella rakastettu kaveri. Hän on hyväruokainen ja syökin enemmän ihmisten ruokaa kuin kissojen. Hänen makuaistinsa ja kuulonsa ovat hyvin kehittyneet, sillä joidenkin aistien on täytynyt korvata Mollin huonon näön. Mollin lempiruokaa on kaurapuuro voilla, maidolla ja sokerilla sekä ohuen ohut kinkku. Molli on hyväkuntoinen 14 vuotta täyttävä kissavanhus. Monet luulevat sitä nuoreksi kissaksi, sillä Molli on leikkisä ja sosiaalinen. Paljon on ruokavaliollakin tekemistä hyvinvoinnin kanssa. Molli nimittäin on nirso kissanruoan suhteen. Vanha kissamme Peppi tykkäsi enemmän kissanruoista. Se miksi otan Pepin tähän esille, on juuri siitä syystä, että haluan valistaa prosessoidun kissanruoan vaaroista. Peppi nimittäin rakasti kissanruokaa. Vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon, jos niistä on tullut pinttymä. Peppi haettiin rankkurilta Porista. Se oli kesäkissa, mikä oli jätetty heitteille. Entiset omistajat eivät olleet syöttäneet sitä, joten se oli syönyt kaikkea huonoa, mitä luonnosta oli löytynyt. Pepille oltiin jo annettu piikkipäivä, kunnes puolisoni pelasti sen ja antoi sille kodin. Pepille maistui kaikki alkuun, koska se ei ollut saanut mahaansa täyteen koskaan. Kissanruokaa se kuitenkin söi eniten, vaikka ostimme sille silakoita pääruoaksi. Siitä huomasi, mitä se oli syönyt ennen, sillä se oli alkuun hyvin pieni ja matoinen. Se raapi usein ikkunoita ja katseli haikeana vapaana lenteleviä lintuja. Kissa ei koskaan unohda. Sillä oli niin kurjat lähtökohdat, ettei se siitä syystä koskaan kotiutunut meille sydämeltään, vaan neljäntoista vuoden ajan se päästi vain harvoja lähelleen. Vasta vuosi ennen sairastumistaan, se alkoi näyttämään merkkejä välittämisestä, mutta sekin saattoi olla sitä, että se yritti kertoa olevansa todella sairas…Peppi jouduttiin lopettamaan hormonikasvainten aiheuttamien ja levinneiden sairauksien ja lymfooman takia. Vielä tänäänkin olen surullinen kissan puolesta, mutta olen onnellinen siitä että sain tuntea sen. Peppi oli eläin, jota ei voinut kesyttää.
Onneksi meillä on kuitenkin Molli. Molli on persoona. Se huutaa aamuyöstä ja raapii ovia. Jos se ei saa tahtoaan läpi, niin se tarraa isovarpaaseen peiton päältä. Sen voi ottaa syliin kuin vauvan ja sen keskivartalosta lihavaa massua voi rapsuttaa. Lapsista se tykkää ja osoittaa rakkautta vilpittömästi. Mollille ei maistu monetkaan ruokamerkit, eikä se välitä tavallisten kissojen namiherkuista (ainoastaan lihatikuista). Juhlapäivinä se saa alatoopia, maksamakkaraa, kalkkunaa tai Sheba kissan gourmetruokaa. Olemme kokeilleet erilaisia parempia valmisruokia, sillä vanhus kyllästyy helposti. Kissanruoka eikä koiranruoka ole terveellistä siitä huolimatta, vaikka niitä voi syödä myös ihminen. Eläintenruoaksi jalostetut muut eläimet kasvatetaan karkeilla ja hormoneilla. Onko oikein mitään eläintä kohtaan, että joutuu elämään sellaisen elämän? Entä, kun joudut lihoiksi, niin toinen eläin sairastuu syötyään sinut? Koiranruoat ja etenkin kissanruoat sisältävät hormonien lisäksi myös epämääräisiä eläimen osia sekä kuparikomplekseja. Purkkiruoassa juuri kupari lisää pakkauksen painoa ja siitä painosta (esimerkiksi 400 g) me maksetaan. On erittäin väärin väittää silmät sinisinä, että jalometallit kuuluvat ruokavalioon. Miten erotat kuparin hivenaineen tavallisesta kuparista, jos pakkauksessa ei ole erikseen mainittu sitä kumpi on kyseessä? Syötkö sinä kiviä? Tuskin. Kalkin syöminen on ok, mutta kyseessä kuitenkin hieman eri maa-aines kuin mainittu. Tällaisiin toivoisin selkeyttä kuluttajana. Onneksi kuitenkin jotkut ruoanvalmistajat ovat alkaneet pakkaamaan ruokia vaarattomampiin pakkausmateriaaleihin ja laittaneet tarkempia sisällysluetteloita pakkauksien kylkiin. Minusta on tärkeää pitää huolta koko perheen hyvinvoinnista, sillä lemmikitkin pitävät meistä omistajista hyvää huolta. Henkinen hyvinvointi on nimittäin asia, mitä kotieläimet meille tuovat. Miksi lemmikkikaverin pitää syödä roskaa? Jos oikeasti välität kissasta tai koirasta, niin et tarjoa sille halparuokaa. Ja jos sinulla ei ole rahaa ostaa lemmikille mitään hyvää ruokaa, niin et ota eläimiä.

Olemme nyt testanneet Mollilla erilaisia kissanruokia ja löysimme täysin orgaanisen luomuruoan. Merkki on saattanut olla olemassa jo kauan, mutta itse en ollut tätä ennen siihen törmännyt. Merkki on nimeltään Yarrah ja makuna kana/kalkkuna. Ruoka on ”shebamaisessa” rasiassa ja esteettisesti varsin houkutteleva. Hinta ei ole kallis, vaan ihan ostettavissa. Pakkauksen pohjassa on tarkka ainesluottelo, missä on mainittu raaka-aineiden prosentit. Ajattelin, että mitenkähän maistuu tämä ulkolainen ruoka, mutta Molli rakasti sitä! Pakkaus vaan oli niin hyvin pakattu, että hampaat irvessä avasimme peltiä auki ja Molli malttamattomana tunki päätään rasiaan. Hyvin maistui ja lipoi viiksiään vielä pitkään syömisen jälkeenkin. Suosittelen todella!

Sponsoroitu Yhteistyössä: https://www.hyvinvoinnin.fi