Meidän perheellä on ollut muutaman viikon jo sitkeä flunssapöpö ja siitä syystä bloggaaminen on täällä päässä jäänyt vähemmälle. Unirytmit ovat olleet koko perheellä ihan päälaellaan ja vauvan nukuttaminen on mennyt toisina öinä ihan sinne aamutunneille (Meidän tuuria; flunssan lisäksi on menossa nyt kasvupyrähdys ja hampaiden puhkeaminenkin). Päivisin kirjoitan blogia todella harvoin sillä, kuten olen kertonut aiemminkin niin päivän aikataulut täyttää kaksi hulivilia pikkuista. Lapsemme ovat herkkäunisia joten päiväuniajan käytän mielummin vaikka pyykkikoneen täyttöön ja kuivausrummun tyhjentämiseen. Meillä äiti saa hengähtää vain öisin. Tällöin tapahtuu myös luovat jutut kuten; kirjoittaminen, piirtäminen ja sukututkimuskin (niin hullulta kuin se kuulostaakin). Missä välissä nukun? No, joskus unimäärä on aika vähäistä, mutta niinä öinä nukahdankin kuin tukki.
Meidän perusarkipäivä alkaa sillä että puolisolla herätyskello herättää kukonlaulun aikaan. Minä en aina herätykseen herää vaan käännän kylkeä, sillä minun vastuulla on siitä edespäin koko poppoon hoitaminen. Yleensä meidän tyttöjen kello soi noin kahdeksan aikaan (joinan päivinä myöhemmin). Äiti laahustaa ensimmäisenä vessaan laittamaan itsensä kuntoon (Pikkuiset saavat nukkua vielä tämän ajan). Peilistä katsoo yleensä tummat silmänaluset ja silmäpussit omaava olento. Unipöpöt poistuvat hammaspesun voimalla jonka viimeistelee kylmä kasvopesu (-tämän nimeen vannon). Ihmisten ilmoille en kehtaa mennä ilman pientä ulkonäön trimmausta, joten perusnudemeikki on aina paikallaan (kyllä, jopa hiekkalaatikolle 😀 ) Äkäiset karhunpennut heräävät uuteen päivään ei vaalien sitä, vaan asenteella. Aamupalaksi heille ja itselleni laitan jogurttia, smoothieta ja toisinaan myös edellispäivän jälkiruokia kuten lettuja (On tutkittu että jos suosii makeaa, niin sen syöminen kannattaisi ajoittaa aamuun aineenvaihdunnallisten seikkojen takia). Lapset ovat niin huonoja syömään aamuisin, että ihme kattausta ei tarvita. Aamut vietämme kotona tai kerhossa. Meillä leikitään nukeilla, rakennetaan palapelejä, kuunnellaan musiikkia, kerrotaan tarinoita, luen heille kirjoja, askarrellaan, lauletaan tai piirretään. Meillä katsotaan myös DVD:tä (Guilty as charged). Perusjuttuihin kuuluu myös kirjasto. Meillä luetaan TODELLA paljon. Eilenkin lainasimme kasan Risto Räppääjiä, sillä näistä vanhempi lapsi on innostunut jo kolmivuotiaasta lähtien. Pienemmälle kaverille lainaan yleensä Mimmilehmä&Varis-kirjoja tai Barbapapoja. Tarkoitus oli tällä viikolla ulkoilla ja olla hiekkalaatikolla paljon, mutta toisin kävi myrskyrintaman takia. En ole niitä ihmisiä, jotka eivät ulkoille huonolla säällä ollenkaan, sillä silloin joutuisi aina olemaan sisällä. Kuitenkin, nyt kun ollaan oltu kipeinä kaikki, niin en ehdoin tahdoin aijo ottaa keuhkotautia meille (Karaistuminen kun ei toimi valmiiksi kipeälle mitenkään). Lounasaikaan kunnolla heränneet karhunpennut suunnistavat kohti jääkaappia sietämättömän nälän kanssa, niin että ”Äiti minulla on nälkä”-huudon kuulee koko naapurusto 😀 😀 Kalakeiton tekeminen odottaa minua, mutta alkaa kuulua sieltä täältä ininää ja herkkää itkua. Koitan antaa lapsille nopeaa syötävää kuten välipalahedelmät ja jogurtit. ”Ei!” sanoo pienempi polvenkorkuinen. Koitan jatkaa ruoanlaittoa, mutta pikkuinen roikkuu housunlahkeessa ja huutaa ”TITTI!” Vauva haluaa nukahtaa rintaa vasten. Pakko keskeyttää ruoanlaitto ja viedä pienempi päiväunille. Kello on 12.00-13.00. Päiväunet kestävät karkeasti ottaen puolitoistatuntia. Esikoinen on välillä erittäin mustasukkainen toisen saamasta huomiosta. Koitan parhaani mukaan hyvittää, ettei toiselle tule paha mieli. Syli on isommallekin tärkeä ja se että hän kuulee äidin sanovan, että rakastaa häntä. <3 Joskus annan hänelle myös jemmasta suklaata tai tikkarin, jotta hän ei olisi harmissaan (tiedän, lahjoaminen ei ehkä ole viisasta). Tässä vaiheessa olen ”ehkä” juonut sen ison maitokahvimukillisen tyhjäksi tai sitten en…Todennäköisesti kylmäksi mennyt kahvi jää juomatta kuten aina. Äitiä väsyttää itseäänkin, silmät luppasee mutta ei voi nukkua kun on paljon tehtävää. Sitäpaitsi, ruokakin pitää saada valmiiksi. Isompi lapsi kiukuttelee. Äidin pitää leikkiä kanssa!
”Kulta, etkä katsoisi DVD:tä tai Youtubea sen aikaa, että saan keiton tehtyä?”
”JOO, JOO”-sanoo toinen kiukkuisesti. Winx voisi olla hyvä. Tahdon Winx Clubin!”
”En tiedä missä levy on?”
”Etsi se!”
”Eikö mikään muu käy?”
”Ei käy!”
No, koska en jaksa ilmiriitaa, niin sovellan ja laitan hänelle pikkukakkosen Yleareenasta, vaikka tiedän että se ei ollut hänen vaatimuksensa (Vaatimus). Reagointi hänellä asiaan on se, että kiltisti hän alkaa ohjelmaa katsoa ja unohtaa tuossa tuokiossa koko väittelyn. Huokaisen helpotuksesta.
Eikä mitä, seuraavaksi kissa rupeaa huutamaan. Voi ei! Heitän sille kinkunpalan jonka se saa metsästää. Ei tehty fiksusti, sillä nyt se huutaa kahta kauheammin. Voi ei, vauva herää nyt ihan varmasti! Huudan epätoivoisesti ja syssyttelen kissalle. Ajan sitä myös takaa pitkin eteistä, että olisi hiljaa. ”Pää kiinni Molli! Ole hiljaa pliis?” No niin…myöhäistä. Vauva heräsi. Äiti saa taas tissittää, eikä ruokakaan ole vielä valmis. Äitiä heikottaa. Milloin ehdin juoda nestettä tarpeeksi (Joskus vasta yöaikaan ja sitten ravaankin vessassa)?? Pienempi on nyt täysin herännyt ja isompi lapsi ruudun vierestä huutaa lisää syömistä. Ruoka tulee kiireellä pöytään ja pöytä on katettu täyteen. Lapset syövät jos ruoka maistuu ja sitten alkaa riehuminen. Tsempalot jatkuvat isin tullessa kotiin. Ulos mennään isin kanssakin ja ollaan naapurin lasten kanssa hippasilla. Äidit huutavat pää punaisina tenavilleen siitä, miten käyttäytyä missäkin tilanteessa. Paljon on taas tehty ja paljon jäänyt tekemättä. Isiä naurattaa. Nyt äiti ottaa sen hyvin ansaitun kuuman kahvimukillisensa ja isi saa vähän aikaa olla silmät ja korvat. Iltaan mennessä isompikin pikkuinen väsähtää ja on aika iltapuuhien. Iltapala, hammaspesut ja kylpyhetki. Silloin rauhoittuvat ne ketkä pystyvät ja luetaan iltasatu. Iltapusut ja pienten uni saa tulla. Olen nukahtamiseen asti vieressä ja sitten hipsin kirjoittamaan. Äidin aika on tätä kaikkea; isoja ja pieniä hetkiä.
Joku sanoi joskus, että tämä on elämän parasta aikaa. Rankkaa on, mutta totta joka sana <3
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
