Pikkukarhun Syntymäpäivä
Muutama päivä sitten oli kuopukseni syntymäpäivä. Ajan nopea kulku tuntuu aivan käsittämättömältä. On vaikea ymmärtää sitä, että lapset kasvavat isoiksi. Juurihan minä heidät sain? Kun katson heihin, niin tajuan omankin elämän rajallisuuden ja vanhenemisen. Ihanaa kuitenkin on se, että saan elää nuoruuden uudelleen heidän kauttansa. Joka päivä he vahvistuvat ja oppivat uutta ja joka hetki ihmettelen, että miten hän tuonkin oppi? Syntymäpäivä taas muistutti siitä, että vuodet vierivät ja minun pikkuiseni kasvavat isoiksi. Merkkipäivät ovat aina haikeita, puhumattakaan omista. Itse en edes vietä omia päiviä, koska ahdistaa vanheneminen. Lasten juhlia vietämme aina. Kaverisyntymäpäiviä emme ole vielä kertaakaan viettäneet, koska olemme muuttaneet niin paljon, että pysyviä kaveruussuhteita ei ole vielä muodostunut. Lisäksi lapset ovat vielä niin pieniä, että koen prioriteetiksi vähän eri asiat kuin pröystäilyn. Kaukaiset tutut eivät lähde kolmensadan kilometrin päähän, jonkin ei-parhaan kaverin merkkipäiville. Emmekä viitsi kutsua muutamaa sukulaista kylään, koska sitten päivä menee näiden vieraiden ehdoilla minuutin tarkalleen. Koska puoliso on aina töissä, niin varmaan haluammekin pilata hienon päivän kotona istumisella, kun kerrankin on saatu järjestettyä vapaata aikaa? Jos joku loukkaantuu meidän harvoista irtiotoista, niin ei voi mitään. Isojenkin juhlien aika on sitten joskus. Olen sanonut lapsille, että nauttikoot nyt näistä kiireettömistä päivistä. Kun isona on sitten enemmän ihmisiä ympärillä, niin niissä juhlissa pitää ottaa huomioon vieraat, eikä saa mennä ja tulla kuten itse haluaa (kuten teemme nyt). Tämä on ehkä hölmöä ja jokainen saattaa miettiä, että eikö lapsia harmita tällainen? Ei heillä ole koskaan ollut isoa sukua ympärillään, joten miksi heitä harmittaisi sellainen, mikä on heille vierasta? (suurin osa sukulaisista asuu ulkomailla tai on siirtynyt tuonpuoleiseen). Merkkipäivä on kuitenkin todella tärkeä. Meidän perinne on ollut se, että ostamme kalliita lahjoja lapsille ja syömme heti aamupalaksi hirveän määrän herkkuja. Siivoamme ja teemme korean seisovan pöydän (siivoaminen on ehkä hölmöä, kun lähdemme lahjan avaamisten jälkeen aina reissuun).
Syntymäpäivälahjaksi pikkukarhu sai muutamia muistiaisia sukulaisilta ja meiltä uuden ajopelin ja muuta hienoa. Tämäkään juhlapäivä ei kuitenkaan ollut poikkeus reissuperinteessä. Joka vuosi meillä vaihtuu nähtävyyskohde ja pyrimme siihen, että aina tulee käytyä jokin uusi paikka missä viettää koko juhlapaalu. Esikoisen mukaan valitsemme koululaisten juttuja ja kuopuksen mukaan pienemmille suunnattuja nähtävyyksiä. Menneinä vuosina olemme viettäneet päiviä Visulahdessa, Herra Hakkaraisen Talossa, Zoolandiassa jne. Viime vuonna vietimme kuopuksen juhlapäivän Jokeri Pokeri Boxin esityksessä ja esikoisen juhlapäivän Kungsbackanin kotieläinpihassa. Tänä vuonna esikoisen merkkipäivä on vielä avoin, mutta kuopuksen päivän vietimme Maija Mehiläisen Mehiläispesässä, Lapinjärvellä.
Teeman mukainen leikkipaikka oli järjestetty ravintolan yläkertaan. Paikka oli ihanan rauhallinen ja juuri sopiva pienille.
Ravintolan terassilta aukeni aivan mieletön järvimaisema, mutta emme menneet terassille kylmän tihkusateen vuoksi. Varsinkin pienempi innostui riehumaan niin paljon, että ajankulu hukkui meiltä kaikilta.
Ainut miinus on se, että ”teemataloksi” oli kyllä aivan minimaalinen ja sopi ainoastaan todella pienille lapsille. Meidän pikkuiset kuitenkin pitivät paikasta kovasti. A la Carte-ravintolan puolella toimii kansainvälisissä tehtävissä toiminut huippukokki, joten ruokakin oli sen arvoista. Koskaan en ole nähnyt niin isoja ja maukkaita ranskalaisia. Gluteeniton hampurilainen oli melkein pään kokoinen, joten todellakin sen söin (tai sitten oli vain nälkä).
Plussana oli, että salaattia sai vetää tolkuttomasti. Meidän perheellä oli mukava päivä tässä levähdyspaikassa, joten todellakin suosittelen.
Peukut ylös.