Tag: kirjatarina jatkuu

(jatkuu…) Linnut toimivat silminäni, kun en näe. Ne varoittavat minua asioista, jotka ovat tulossa. En tiedä enää mikä se maailma on tuolla ulkopuolella, mutta ihmiset siellä ovat alkaneet pelottamaan minua. Auringon paiste polttaa uuteen päivään vielä herääviä silmiäni ja säteiden kuumuus suorastaan pistelee. Auringonvalo on tehnyt minut herkäksi. Tunkkainen turkki valahtaa päältäni, kun pulahdan lähteeseen. […]

(jatkuu…) Minua oli helppo haukkua, helppo panetella. Sainkin usein olla syntipukki, kun muut paistattelivat samaan aikaan auringonvalossa. Mutta mitä vähättely tekee muuta, kuin välinpitämättömyyden tai todellisen näyttämisen halun? Usein ajalla on tapana lannistaa, mutta joskus se voi toimia myös voimavarana. Pinnan alla kuohuu tällöin, vaikka kaikki näyttäisi silmiisi toisenlaiselta. Kylässäni yhteisö eli huomisen toivossa, kaiken […]