Takatalvi

Arkiviikko oli aivan ihana. Aurinko paistoi ja kaikki lumi suli.

 Olimme ulkona paljon ja teimme hiekkakakkuja.

Ajattelin, että nyt vihdoin voin kaivaa ne kevyemmät vaatteet esille kaapin perältä ja upottaa sormet multaan. Jopa pitkää vaunu ja pyörälenkkiä haihattelin mielessäni kuntoilun lisäksi, mutta sitten se iski…nimittäin takatalvi. Ja se harmituksen määrä…Tuntuu, että mieli muuttui samantien harmaaksi. Olin suunnitellut vaikka mitä tekemistä tälle viikonlopulle, mutta kaikki suunnitelmat menivät uusiksi. Jos ei voisi yhtään huonommin mennä, niin iski sitten samalla naistenpäivät mahakipuineen. Tässä sitä nyt möllötetään hytisten neljän seinän sisällä. Ikkunasta kun katsoo ulos, niin näkee pelkkää usvaa. Eikä tuossa näkymässä ole kyllä mitään romanttista, kun ei sitä vettäkään sada, vaan pelkkää loskaa. Ja pahinta on, että se on pariksi viikoksi luvannut tällaista? Miten voikin mielen vetää alas jokin, niin itsestään riippumaton asia? Miten voisi uudelleen virittäytyä siihen hyvään oloon? Kaiken kaikkiaan yritän ajatella positiivisesti sen negatiivisen alla. Lapset kun saa vihdoin nukkumaan ennen puoltayötä, niin aion itse kääriytyä paksuun peittoon teekupin keraa ja katsoa läjän kauhuelokuvia. Puoliso voi puolestani pelata vaikka pokeria koko yön, kun kerrankin luvan kanssa niin saa tehdä. Jos sitten tuo oma aika saisi paremmalle tuulelle? Ehkä tai sitten ei…
Lohduttavaa on kuitenkin ajatella, että olemme virallisesti keväässä ja kohta, muutaman viikon päästä on kesä. Kesäksi ei liiemmin ole vielä ihmesuunnitelmia, mutta kaikki se lämpö ja luonnossa samoilu, sitä todella odotan. <3 <3 <3