Transformaatio harmaalle kotimammalle
Tiedättekö ne ihmiset jotka inhoavat valokuvissa olemista? Samat ihmiset kieltäytyvät yhteiskuvista ja perhekuvista välittämättä muiden tunteista, koska oma kuontalo nyt sattuu olemaan niin kamala, ettei niitä kuvia halua otettavan. Miksi ylipäänsä yhteiskuvia pitää ottaa, jos joku ei halua? Saako kuvanottaja jotain nautintoa siitä, että saa jälkikäteen nauraa kuvatuille? Näin olen itsekin välillä ajatellut. Kuvissa on aina väärä ilme, tukka huonosti tai näytän lihavalta (mitä siis olenkin entiseen minään verrattuna, mutta ei sitä halua katsoa rumia kuvia, saati rumia kuvia itsestä). Ulkonäkö on toissijainen asia. Olen tullut siihen tulokseen, että kaikkea ei voi omata. Kauneus on muutenkin katoavaista, joten viihdyn nykyään paremmin nahoissani, huolimatta siitä että en viihdy kuvattavana olemisesta. Ehkä se on epävarmuus, -todennäköisesti.
Nyt kuitenkin tutut ihmiset ovat alkaneet enemmän tai vähemmän huomautella minulle minun nuutuneesta olemuksestani, joten pakkohan se oli jotain tehdä asialle! Vanhan kansan sanonnan mukaan äiti menettää kauneutensa, kun hän alkaa odottamaan tyttölasta. Urbaania tai ei, mutta minun kohdallani kävi juuri näin! Tästä rumennuin entisestään, kun aloin imettämään.Neljän vuoden aikana olen menettänyt elinvoiman hiuksistani, kulmakarvat ja silmäripset ovat karisseet kuin kissalla joka pudottaa talvikarvan. Ennen kuparin värinen tukka muuttui maantienväriseksi ja siitä muutaman vuoden kuluessa hiirenharmaaksi. Pitkät säihkysilmäripset lyhenivät ja niitä nykyään tuskin erottaa. Kulmakarvat myöskin vaalenivat ja ohenivat. Mutta omapa oli valintani.
Toinen ammattini on meikkitaiteilija, joten muuttumisleikki oli suht helppoa kuin heinän teko. Sallin itselleni vain pienen muuttumisen, sillä isompi olisi vienyt jo enemmän aikaa. Tähän ”transformaatioon” käytin siis enemmän meikkiä, sheiveriä sekä Logona-nimistä luonnon hiusväriä (väriltään Tizian punaruskea). Värivalintaa jännitin sillä viime värjäyksestä oli viisi vuotta jo aikaa, eikä lopputulosta koskaan tiedä.Valitsin luonnonvärin, sillä en halunnut myrkyttää kehoani kemikaaleilla. Miksi sheiveri, miksei pinsettejä? Jos kulmakarvojen kasvu on hidastunut, niin ei kannata irrottaa juurineen niitä viimeisiäkään. Sheiverillä voi ajaa kulmakarvan veltostuneet ”siivet” ja nostattaa näin yleisilmettä. Ajettu karva kasvaa yleensä takaisin (ainakin minulla). Kulmakynällä voi huijata lisää tuuheutta. Hiuksista PITI tulla enemmän ruskeat, mutta niistä tuli burgundit. Tämä, koska pohjaväri oli nyt oikeasti VAALEA. No, lopputulos on niin ja näin, mutta kyllä väri toi oikeasti eloa väsyneisiin kasvoihini. Suosittelen!
Tässä siis kuvat Ennen ja Nyt (ylemmässä kuvassa ei meikkiä lähes ollenkaan, kun alemmassa kuvassa meikkiä värin kanssa)
