Vielä yksi hyvä kuva

Vielä vähän aikaa sitten, otin paljon meikkipostauskuvia. Tänään otan kuvia harvemmin. Mikä sai sitten mieleni muuttumaan? Monet havainnot ympäröivästä maailmasta. Teille monille on varmaan kerrottu netin vaaroista? Nykyään tiedostamme kaikenlaiset uhkakuvat ja uskallamme puhuakin niistä avoimemmin. Kamalia asioita en nosta tässä esille, mutta verkon lieveilmiötkin ovat sellaisia, jotka kaikkien tulisi muistaa. Kateus ja kiusaaminen ovat yleisiä ongelmia. Ne eivät tapahdu vain lapsille, vaan kaiken ikäisille. Jotakin voi ärsyttää toisen naama siinä määrin, että hän on valmis tekemään mitä vain tuhotakseen toisen elämän. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat missit, jotka saavat päivittäin kuulla tuntemattomilta henkilöiltä ilkeyksiä livenä ja keskustelupalstoilla, joskus jopa omassa sosiaalisessa mediassa. Häiriköllä on usein pakkomielle henkilöstä ja hän menee varta vasten toisen sivuille solvaamaan. Erona tavalliseen kansalaiseen on, että missi saa kuvista tuloja. Ei häntä tarvitse sääliä! Hän tietää minkä alttiiksi itsensä laittaa, kun lataa sen pyllykuvan seinälleen. Missi saa palkkion paljastavista kuvista. Missi ei tarvitse hyväksyntää ulkonäölleen. Hän tietää jo varsin hyvin, että on kaunis! Josta tullaankin aasinsillassa meihin muihin tallaajiin. Nuoret ja lapset ovat todella haavoittuvaisia. He ottavat mallia näistä mediapersoonista. Ihailevat ja ajattelevat, että jos olisin samanlainen, niin minustakin kaikki tykkäisivät? Siinä mennäänkin pieleen, kun lehdet tekevät nakuilusta uuden normaalin. Valmiiksi kauniit henkilöt menevät vanhan suvun rahoilla keikistelemään bikeneissään trooppiseen veteen…Valokuva voi aiheuttaa niin paljon hyvää ja pahaa. Nuori ihminen lataa itse samanlaisia ankkanaama- ja keikistelykuvia tajuamatta, että hän ei tule koskaan saamaan siitä rahaa. Hän lataa kuvia ja toivoo, että saisi edes yhden hyvän palautteen. Kuvat häviävät jonnekin bittiavaruuteen ja siinä sitä sitten ollaankin. Uuden ongelman edessä. Oletko koskaan miettinyt omia naamakuviasi? Nimittäin sitä, miten paljon kuvista voi saada irti tietoa? Tämänkertainen kirjoitukseni koskeekin juuri valokuvien ottoa, mikä on monille nuorille aikuisille mieluista puuhaa. Valokuvien ottamisessa sinänsä ei ole mitään pahaa, harrastan vastaavaa itsekin ahkerasti. Kuitenkin, selfiet, profiilikuvat…Oletteko koskaan miettineet, minne kuvanne menevät? Vai otatteko niitä juuri tästä syystä? Haluatte mahdollisesti saada jotain hyötyä? Ymmärrän. Olisihan se kiva tulla ihailluksi ja seuratuksi? Mietitäänpä uudestaan lausetta. Minkälainen ihailu ei ole kivaa?

Vuosia sitten, kun selfieitä ei vielä tunnettu kyseisellä nimellä, otin vastaavia ”itseiskuvia” ensimmäisten joukossa. Nuorena hölmönä latasin paljon kuvia eri sosiaalisen median kanaviin (silloin ei tainnut olla naamakirjaa tai se tuli niihin aikoihin). Minulla oli ihan älyttömän huono itsetunto, sillä olin lapsena ollut todella kiusattu. Ulkonäköasiat olivat nuorena aikuisena minulle tärkeitä (ei todellakaan uskoisi nykyään) ja kuvilla halusin saada kehuja tai pönkittää olematonta itsearvostusta. Minulla oli vääristynyt näkökulma elämään. Ajattelin, että toisten hyväksynnällä, hyväksyn myös itseni. Otin kuvia ja latasin ne medioihin, jotka luovuttivat tietoni eteenpäin. Naiivina ja lapsellisena en ymmärtänyt vaaroja, sillä eihän sellaisista puhuttu. Nykyään lähes jokaisessa mediapalvelussa täytetään suorakaavake ”Agreement” tiedosto, jonne tulee rastit mikäli henkilö hyväksyy/ei hyväksy sääntöjä tai tietojensa luovuttamista eteenpäin. Tuolloin 16 vuotta sitten, sitä ei aina ollut vaan, kaikki kuvien antajat olivat ns. vapaata riistaa. Tietoni päätyivät mediayhtiöihin,- niiden sisaryhtiöihin, vieraille valtioille ja myös rikollisten käsiin. Omia kuviani päätyi moneen ikävään paikkaan, joiden sotkuja olen saanut vuosien varrella selvittää. Minulla on tehty paljon rahaa, josta en ole nähnyt senttiäkään. Mainettani on mustattu ja olen tästä syystä joutunut paljon kärsimään. Mutta kuka uskoo vierasta? Ei kukaan. Poliisia myöten asioita on hoidettu (enimmäkseen ulkomaan). Viranomaiset hoitivat rikolliset asiat, mutta tietojen luovuttaminen oli ollut luvallista touhua, jolloin muihin kuin passi/henkilöllisyysasioihin eivät tietenkään puuttuneet. Vuosien varrella olen tullut varovaiseksi, enkä nykyään omista sosiaalisen median kanavia, ellei sitten tämän portaalin omaa sivun hallintaa lasketa? Tällainen jälkiviisaus on kuitenkin tyhmää. Mikä on tapahtunut, on tapahtunut.

Minulta kysytään usein, miksi muutat niin paljon? Miksi juokset koko ajan? Yksinkertaisesti, koska se on helppoa. Lapsena, kun jonkin asian aloittaa, niin sitä rataa on helppo kulkea myös aikuisena ns. pakokeinona. Monet asiat elämässäni ovat menneet pieleen juuri kuvien takia. Olen kuullut vierailta parjauksia, kiusaamista, vähättelyä. Minut on painettu maanrakoon ja oikeat saavutukseni mitätöity minulle tuntemattomien ihmisten toimesta. Lisäksi on ollut ihan kamalia väitteitä, mitä koskaan ei ole tapahtunut. Ne ovat vaikuttaneet elämääni, myös lähipiirini. Ystäviä on tullut ja ystäviä on mennyt. En tiedä, miksi tällaista lumipalloefektiä on koskaan syntynyt, mutta se on itselle kuitenkin käynyt, On yksinäistä ja raskasta aloittaa alusta, vaikka olisi perhe tai ehkä juuri siitä syystä. Minulle läheinen henkilö sanoi vähän aikaa sitten, että jokainen muutto tappaa hieman lisää henkilöä sisältäpäin. Nykymaailmassa kuitenkin on ihan pirun vaikeaa seistä ylpeänä omilla jaloillaan, kun koko maailma tuntuu olevan vastaan. Silloin ei todellakaan jäädä tuleen makamaan, Stalkkerit, henkilöllisyysvarkaudet ja ihmisten yleinen ilkeys. Onko kaikki sen arvoista? Mieti nyt kaksi kertaa, lataatko huomenna sen uuden profiilikuvan?

P.S. Tämä oli yksi ”varastetuista” kuvista. Studio Bananakselle ja kumppaneille terkut Lontooseen. Virustorjunta valitettavasti poisti viimeisen Tagin, mutta no hard feelings ;D