Huomentapäivää lukijoille. Yöllä satoi taas kaatamalla ja ukkonen murahteli ja Kalajoessa virtaa enemmän vettä kuin miesmuistiin. Kävin katsomassa miten vuohet rantatöyräällä jakselevat ja hyvinhän ne siellä. Pikkukilit puuhastelivat omiaan ja äiti Harmaa syödä rouskutti tyytyväisenä pajunversoja. Tänään olisi sitten taas se päivä kun pitäisi olla kesäteatteriharjoitukset. Luotin älypuhelimeeni niin helteesti että uskoin sen varaan koko elämäni ja daa miten kävi… Äly päätti antautua eläkepäiville ja lopetti muutaman vuoden ajan jatkuneen yhteistyön. Siinä sitten menivät puhelinnumerot ja kalenterimerkinnät. Teatterijutut olivat myös siellä, tallessa. Kolmena päivänä peräkkäin olen tehnyt etsintöjä koska minun plarissani oli käsin kirjoitettuna sellainen merkintä että olisi pitänyt olla harjoitukset. LAstasin autoon kaiken mahdollisen kehitysvammaiselle pojalleni hyttysverkon (puuhun kiinnitettävä), pyörätuolin, eväät, roolivaatteet, 10-vuotiaan tyttöni joka näyttelee myös teatterissa ja sitten vielä susikoira. Kaikki kyytiin ja pariksi tunniksi ajelulle ja etsimään paikkaa jossa pitäisi olla kesäteatterin harjoitukset. Ei ketään ei mitään. Voi voi, puoli tuntia aikaa lähteä katsomaan uudestaan onko siellä tänään ketään. Kaikki siitä porukasta tietävät että puhelimeni on rikki mutta että vaikka fb kavereita niin ei ole tullut viestiä vaikka kirjoitinkin sinne. Ehkä tämä on pohjalainen tapa pudottaa uppoava rotta laivasta joka ei kaikkine kantamuksineen osaa uida ja pysy pinnalla. KAikesta huolimatta sateista mutta rohkeuden täyteistä päivää kaikille!