Mies osallistuu kotitöihin – Sankari?
Iltalehti julkaisi eilen artikkelin, jossa kerrottiin isyysaiheista blogia pitavan Clint Edwards:in mietteita isyydesta ja isien osallistumisesta vauveperhearjen pyorittamiseen. Clint kertoi kuinka han oli valvonut yon vauvan kanssa ja aamulla ilmoittanut vaimolleen, kuinka taman tulisi olla kiitollinen, etta han on osallistuva isa, eika jata lapsen- ja kodinhoitoa taysin vaimon vastuulle, kuten monet miehet.
Clint:in vaimo ei nahnyt asiaa aivan samalta kantilta. Han kertoi arvostavansa miehen tyopanosta, mutta vihaavansa sita, etta Clint vaati siita erityiskiitosta ja huomiota tasavertaisessa kumppanuussuhteessa. Vauva kun oli molempien lapsi ja kotityot ja lasten hoito olivat hanen mukaansa normaaleja isan tehtavia.
http://www.iltalehti.fi/perhe/2015051819712962_pr.shtml
parenthub.com.au
Olen tormannyt kekusteluihin ns sankari-isa ilmiosta monesti eri aitiryhmissa ja lehtien sivuilla. Kommenttien mukaan etenkin vanhempien sukupolvien edustajat jakavat anteliaasti ”onpa han hyva isa” selkaantaputuksia kun mies vain on valilla lasna lasten arjessa ja viitsii joskus vieda tiskit koneeseen. Ja entapa sitten ne isat, jotka jaavat hoitovapaalle ja ottavat nain suuremman vastuun lastenhoidosta ja kodin pyorittamisesta. He ovat usein, taman paivan suomessakin, vahintaankin lehtihaastattelun arvoinen ihmetys. Kyllahan jo iltasanomien artikkelin otsikkokin ylistaa Clintin kirjoitusta kovin koskettavaksi, vaikka kyseessa on vain tarina miehesta, joka ymmarsi viimein kayttaytyneensa huonosti.
Kolikolla on tietenkin myos toinen puoli. Miehena ja isana kokisin loukkaavaksi ja alentuvaksi ennakkoasenteet, joiden mukaan olisin jotenkin vahemman kykeneva pitamaan huolta omasta kodistani, tai etta minun suhteeni lapseeni olisi automaattisesti kakkossijalla. Holhoavat asenteet ja kehut osallistumisestani kotitoihin saisivat minut lahinna miettimaan kenet perheessani todellisuudessa mielletaan lapseksi.
Sarah Lee for the Guardian Sarah Lee/Guardian
Miten teilla? Jaetaanko kotityot reilusti? Odottaako jompi kumpi osapuoli erityskiitosta tekemisistaan? Oletteko tormanneet ulkopuolisten tai sukulaisten kommentteihin perheenne isan osallistumisesta arkeenne? Miehet – kuinka koette odotukset ja ylistykset?
Vanhempieni luona työt menivät aika 50/50, mutta eri tehtävillä. Isä korjasi autot pyörät yms hoiti lasten harrastukset oli rakentamassa taloa ja hoiti fyysisesti raskaimmat pihatyöt, äiti hoiti enemmän kodin sisätöitä kuten siivousta yms ja hoiti lasten kouluasiat ja sairaudet. Ja Tämä kaikki tapahtui ihan yhteisymmärryksessä 🙂
Niin ja tuo sukupolvien ero nakyy varmasti myos piireista ja paikasta riippuen jo ihan siina, etta nuoremmat saattavat ihmetella moottorisahan kanssa metsassa (tyokseen.. ei muuten vaan..heh) riehujia muutenkin. Sukupuolestakin riippumatta. Ainakin suuremmissa kaupungeissa harvemmin tapaa nuorempaa vakea, jotka tekevat tietynlaisia ruumiillisia toita, tai joilla on nama taidot enaa hanskassa. Kai tassakin, kuten tuossa isien kotitoihin osallistumisessakin, ihmettelyn ja jalustalle nostamisen taustalla voi olla myos aito ihaileva kunnioitus. Mielenkiintoista tuleeko koskaan aikaa, jolloin tiettyja arjen askareita (joita on kuitenkin helpompi jakaa) ei nahda tietylle sukupuolelle kuuluvina.
Nyt meni vaaraan paikkaan tama kommentti.